Tapaus kaalimato

”Taas yksi turha koulupäivä takana...” huokaisi kolmatta vuotta amiksessa opiskeleva Riina heittäessään reppunsa sängylle. Ensin kaikki hänen huoneessaan näytti normaalilta, mutta sitten tyttö pysähtyi säpsähtäen... hänen lipastonsa alalaatikko oli raollaan! Hän oli aivan varma että se oli aamulla kiinni, sillä juuri sitä laatikkoa hän ei missään tapauksessa jättäisi auki. ”Ei kai vaan kukaan oo käynyt penkomassa...” kauhukuva hiipi Riinan mieleen, mutta hän ei ehtinyt kurkistaa lipastoon ja tarkistaa asiaa, kun häntä jo kutsuttiin keittiöön.

”Riina, tulepas tänne!” kuului huuto keittiöstä ja tytön sydän alkoi jyskyttää entistä kovemmin. Jos se on vaikka käynyt penkomassa... vastikään 18 vuotta täyttänyt Riina asui vanhaa omakotitaloa yhdessä isänsä ja tämän uuden nuoremman avovaimon kanssa. Äidin lähdettyä viitisen vuotta aiemmin Turkkiin uuden ihastuksensa perässä ja isän uuden nuoremman naisystävän tultua kuvioihin talon ilmapiiristä oli tullut ankarampi ja tiukkapipoisempi eivätkä yhteenotot äitipuolen ja tyttären välillä olleet harvinaisia. Ei Johannaa oikeastaan voinut edes kutsua äitipuoleksi, sillä tämä oli vain reilut kymmenisen vuotta Riinaa vanhempi, päälle kolmikymppinen. Vaikkei Riinan mustanpuhuva ulkoinen olemus siihen suuntaan viitannutkaan, sisimmässään hän kuitenkin pelkäsi isän uutta kumppania, koska tämä saattoi toisinaan olla hyvinkin arvaamaton ja sai aina isän puhuttua puolelleen asiassa kuin asiassa.

”Istu ole hyvä!” Johanna sanoi tiukkaan sävyyn Riinan astuessa sisään keittiöön. Hän huomasi heti että äitipuoli oli taas vieraillut baarikaapilla ja oli selvästi päihtynyt. Kun tyttö oli saanut tuolin alleen, Johanna heitti äkäisesti pöytään kaksi vajaata kortsupakettia, kiiltävän PVC-korsetin ja samasta materiaalista valmistetut hansikkaat, pikkarit ja pitkät sukat. ”Nyt tyttö alat selittää mihin sä oot tarvinnut kortsuja, tollaisia pornoasusteita ja sitten....” Riina arvasikin jo mitä tuleman piti, Johanna nimittäin kruunasi läjän iskemällä sen päällimmäiseksi vihreän kaalimadon. Tilanne muuttui entistä kiusallisemmaksi, sillä sauvan säätönuppi taisi pyörähtää osuessaan pöytään ja se alkoi samantien surista ja kiemurrella pöydällä. ”Ja kerro mulle mikä helvetti tuo vihreä vehje on ja mitä helvettiä se teki sinun huoneessasi!"

Riina ei saanut sanaakaan suustaan ja hänen muutoin niin kalpeat kasvonsa lävähtivät kerrasta punaisiksi. Hän ei oikein tiennyt mistä olisi aloittanut tai mitä sanonut selvitäkseen kunnialla tilanteesta. ”No alahan kertoa!” Johanna iski uhkaavasti nyrkillä pöytään. ”Älä viiti... Kyllä sä varsin hyvin tiedät mikä toi on...” tyttö rohkaistui puolustautumaan hiljaisella äänellä ”... ja varmaan voit kyllä päätellä mitä se siellä teki.” Ankara äitipuoli ei pitänyt viisastelusta vaan uusia kysymyksiä alkoi tulvia entistä vihaisemmin ”Onko se sinun oma? Kuka sen sinulle antoi? Mitäs varten noi vaatteet on? Kenen kortsut?”

”Mitä ne vittu sulle kuuluu? Ei sulla oo oikeutta penkoa mun tavaroita!!” Riina sai tarpeekseen ja nousi pöydästä kahmaisten pöydältä tavaransa mukaan. Hän ei ehtinyt ottaa montaakaan askelta kun Johanna tarrasi hänen toppinsa selkään kiinni. Kuului vain ”RRRITSS” kun Riinan lempitoppi repesi ja tyttö lensi selälleen lattialle äkillisen nykäyksen ansiosta. Äkäinen ”Vittu..” pääsi hänen suustaan ja siitäkös kaljoissaan oleva äitipuoli riemastui. Hän repäisi loputkin ohuesta yläosasta pois Riinan päältä niin että se teki kipeää. Riina säikähti ja jähmettyi lattialle – vaikka käsiksi oli käyty ennenkin, ei hän kuitenkaan ollut nähnyt Johannaa aiemmin moisen raivon vallassa.

Seuraavaksi Johanna riuhtaisi kaikin voimin Riinan lyhyen hameen helmasta ja pian ruudullinen hame lensi topinriekaleiden seuraksi keittiön nurkkaan. ”Nyt kuule saatanan äpärä opit käyttäytymään!” äitipuoli raivosi ja löi pelkissä rintsikoissa ja pikkuhousuissa makaavaa Riinaa pari-kolme kertaa avokämmenellä kasvoihin. Riina nyyhkytti lattialla nojaten käsiinsä kun Johanna kävi hakemassa keittiön sivupöydän päältä isäpuolen nahkavyön, joka oli kai irrotettu siihen pyykinpesun ajaksi. Riina oli liian peloissaan että olisi osannut paeta, vaikka tiesikin mihin vyötä tarvittaisiin. Ruumiillinen kuritus oli kuulunut kasvatusmetodeihin siitä lähtien kun Johanna oli taloon muuttanut, joten 13-vuotiaasta alkaen Koivuniemen Herra olikin vieraillut monesti Riinan pakaroilla ja sitäkin useammin tyttö oli löytänyt itsensä olohuoneen tai keittiön nurkasta häpeämästä.

Kuului vain ”Fiiuuh!” kun nahkavyö kiisi ilman halki sivaltaen Riinaa vasempaan kylkeen. ”AUUHH! Älä...”, tyttö parkaisi kivusta, mutta seuraava isku oli jo matkalla : Fiiuuh! ”AUUU! Johanna vittu älä hakkaa!”... Fiuuhh! ”AUUHH! Lopeta jo Johanna...” Fiiuuh! Fiuuhh! Parkuminen ja pyynnöt kaikuivat kuuroille korville, kun Johanna päästi kaiken tytärpuolensa murrosiän aikana patoutuneen raivon irralleen. Pitkä ja kapea vyö oli paljaalle iholle iskeytyessään kivulias ja jokainen sivallus jätti tytön kalpeaan ihoon selkeät punertavat raidat.. pahimmin iskuja saaneesta kohdasta taisi tihkua jo vertakin, kun Johanna vihdoin lopetti.

”No mitäs itket siinä teinihuora!” hän ärjäisi kivusta ja pelosta itkevälle tytärpuolelleen ja kyykistyi poimimaan lattialta sinne lentäneen vihreän sauvan. ”Snif.. anna anteeksi...” murtunut tyttö yritti nousta ja irtautua tilanteesta, mutta Johanna tönäisi hänet takaisin lattialle. ”Jos sä kerta tykkäät tästä niin nyt kuule nautit sitten... Housut pois!” äitipuoli komensi paiskatessaan kaalimadon Riinan syliin. ”Älä...” tyttö sopersi, mutta samassa Johanna sivalsi jälleen kivuliaasti vyöllä ennestään tuskaiseen kylkeen: Fiiuuh! ”Nyt kuule otat sen pikku kaverisi kauniiseen käteesi ja näytät miten sitä käytät!” Johanna käski ja antoi vyön puhua vielä muutaman kerran sanojensa vahvistukseksi. Fiiuuh! Fiiuuh!

Lopulta tytärpuolen ei auttanut muuta kuin laskea mustat pikkuhousunsa alas. Hän katsoi vielä Johannaa ikään kuin armoa anoen, muttei saanut kaljahuuruiselta naiselta sympatiaa. Tyttö potkaisi nolona housut pois nilkoistaan ja levitti sitten pelokkaana reitensä ja alkoi tunnustella sauvan kärjellä jalkoväliään. Mieluimmin sitten tätä kuin lisää kivuliaita iskuja, hän ajatteli nöyrästi. Häntä hävetti ja nolotti, mutta urheasti hän yritti unohtaa tilanteen kiusallisuuden ja katseli kattoa samalla kun hieroi sauvan kärjellä varovaisesti häpyä ja klitoristaan. Aluksi paikat tuntuivat kuivalta, mutta niin sairaalta kun se vaikuttikin taisi Riina sisimmässään myös kiihottua ja vähitellen tytön pikkupillu alkoi kostua. Lopulta hän ohjasi sauvan tottuneesti häpyhuulten väliin ja painoi sen syvemmälle.

Kaalimadon värinä ja kiemurtelu alkoivat tuottaa entistä enemmän mielihyvää ja tytön hengitys muuttui raskaammaksi ja huomaamattaan hän alkoi päästellä hiljaista voihkinaa. Mitä ihanammalta kiemurteleva sauva hänen sisällään alkoi tuntua, sitä tehokkaammin Riina kadotti ajan ja paikan tajun ja uppoutui nautintoonsa. Oikeastaan Riinaa oli panettanut koko päivän amiksessa ja hän oli kiiruhtanut kotiin päästäkseen suihkuun, jossa hänellä oli tapana masturboida kun ei ollut yksin kotona.

Johanna katseli vierestä, kun hänen tytärpuolensa makasi lähes alasti keittiön lattialla keinuttaen villisti lantiotaan nautinnon pyörteissä. Tyttö liikutteli sauvaa taidokkaasti vasemmalla kädellään ja hyväili oikealla klitoristaan. Myös Johannaa alkoi haluttaa kun hän katseli Riinan sauvaleikkiä ja hänenkin kätensä hakeutuivat jalkoväliä kohden. Sitten äitipuoli sai idean, hän riisui housunsa ja siirtyi seisomaan hajareisin Riinan yläpuolelle. ”Nuole mua, senkin äpärä – ja tee se hyvin tai muuten...” Johanna sanoi laskeutuessaan alas Riinan päälle siten, että tyttö sai isänsä avovaimon pillun suoraan kasvojensa eteen.

”Et oo tosissas! Mee pois siitä...” Riina kivahti, mutta Johanna ei noussut. Sen sijaan hän tarttui Riinaa kaksin käsin kurkusta ja alkoi kuristaa niin ettei tyttö saanut hetkeen lainkaan henkeä. ”Tottele äpärä!” karjaisi Johanna irrottaessaan otteensa ja tehostaakseen viestiään läimäytti Riinaa kasvoihin niin että tyttö voihkaisi kivusta. Johanna laskeutui alemmas ja painoi pillunsa vastustelevan Riinan kasvoille.

Tiukasti tytärpuolensa tummista paksuista hiuksista tarttuen Johanna painoi Riinan pään itseään vasten ja alkoi hangata tätä pilluaan vasten. Tyttö piti silmänsä ja suunsa kuitenkin tiukasti kiinni ja koetti rimpuilla irti Johannan otteesta. Sen verran enemmän Johannalla kuitenkin oli voimaa ja massaa ettei 18-vuotias hento Riina päässyt irrottautumaan tilanteesta.

Jatkaen vasemmalla kädellään Riinan pään nylkyttämistä pilluaan vasten, Johanna kurkotti taakseen ja saatuaan vihreän kaalimadon käteensä, painoi sen yhdellä survaisulla syvälle tytön pilluun. Ohjaimia kokeillen Johanna sai sauvan säädettyä täydelle värinälle ja ilkikurisesti tiuskahti ”Nauti nyt huora!” tytärpuolelleen. Riina tunsi itsensä totaalisen nöyryttetyksi ja häväistyksi äitipuolensa nussiessa hänen kasvojaan kostealla pillullaan.

Johanna jatkoi vielä pitkään, ottaen välillä hörppyjä viereiseltä pöydältä kurkottamastaan keskiolutpullosta. Saatuaan pullon tyhjäksi, hän vetäisi hetken mielijohteesta surisevan kaalimadon ulos Riinan pillusta ja työnsi ruskean olutpullon sen tilalle. Riina oli kerännyt voimia ja koetti uudelleen rimpuilla irti Johannan otteesta, mutta ponnistukset eivät tälläkään kertaa tuottaneet tulosta. Sen sijaan Johanna sai vaan lisää vettä myllyynsä ja päätti antaa tytölle kerrankin kunnon opetuksen.

Johanna painoi Riinan pään lattiaa vasten ja kohotti lantiotaan hieman ylemmäs. ”Suu auki!” kuului känninen komento tytärpuolelle samassa kun keltainen lämmin virtsa alkoi virrata helmeilevänä suihkuna Johannan rakosta suoraan päin Riinan avuttomia kasvoja. ”Phtyii! Vittu! Saatanan lehmä!” Riina parkui, mutta huomasi huutamisen huonoksi ideaksi ja päätti sitten pitää huulensa tiukasti kiinni ettei pissaa valuisi enempää hänen suuhunsa.

Tyhjennettyään rakkonsa tytärpuolensa päälle ja keittiön parkettilattialle, Johanna nousi ylös. Potkaisi jalallaan Riinalta repimänsä vaatteet pissalätäkön kuivaamiseksi ja hoippui pikavauhtia vessaan lukiten itsensä sinne ennenkuin otteesta vapautunut Riina ehti käydä hänen kimppuunsa. Riina nousi lattialta ja kirosi kovaäänisesti äitipuoltaan. ”Saatanan lehmä tuu ulos sieltä” hän huusi ja paukutti vessan ovea. Tuloksetta. Johanna oli jo sammumispisteessä wc-pytyn vierellä ja jäi nukkumaan vessaan loppuillaksi.

Riinan isä tuli myöhään illalla kotiin, mutta siihen mennessä Riina oli niellyt raivonsa, siivonnut kiltisti keittiön, heittänyt pissaiset lempivaatteensa roskikseen kaivaen ne syvemmälle roskalaatikkoon. Omat seksiasunsa ja varusteensa hän piilotti uudelleen talon vintille eikä rohjennut tai kehdannut kertoa mitään iltapäivän tapahtumista isälleen. Ei edes, vaikka isä piti hänelle tiukkasanaisen saarnan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun Johanna oli kertonut kuinka Riina oli riehunut koulusta tultuaan ja haukkunut häntä lehmäksi.

Myöhemmin syyskuussa Riina sai kaupungin vuokra-asunnon ja päätöksen opintotuen asumislisästä. Hän muutti omaan kämppäänsä eikä enää käynyt entisessä kotitalossaan kertaakaan kannettuaan viimeisen muuttolaatikkonsa ovesta ulos.