Annan ja Marian kirjasalonki

Puuvillainen kesämekko ylsi polvien ylle. Sen alla ei ollut pikkuhousuja eikä rintaliivejä. Pienten, loivasti laskevien rintojen päissä törröttivät pulskat nännit. Ne olivat tummat ja ryppyiset ja luonnottoman suuret kuin luumunkivet. Anna ei pitänyt rinnoistaan, hän vieroksui kaikkea peilin heijastamaa. Pienten rintojen vastapainoksi lantio pyöristyi leveänä ja uhmakkaana, melkein röyhkeästi. Sääret olivat pullukat ja huulet paksut. Niiden yllä piirtyivät kapea, pieni nenä, ja hailakansiniset silmät.

Leveän portaikon ruskeankultainen puu pehmensi lasisen rakennuksen virastomaisuutta. Anna alkoi kivuta. Vastaostetun kesämekon kukallinen kangas lainehti nännien päällä. Se hipoi niitä kiusoitellen, härnäten, ja nuoli leveää, ulos työntyvää peppua. Anna kostui. Pakkautuva veri pingotti nännit  rosoisiksi nupuiksi, jalkovälissä hiipi pyörähtelevin askelin kiihtyvä halu.

He olivat kohdanneet kirjablogissa. Maria kirjoitti rohkeasti ja kärkkäästi, lohkoi ennakkoluulottomasti esiin uutta, eikä epäröinyt kommentoida epäsovinnaisesti. Kun Anna oli maininnut anoreksiaa käsittelevän kirjan yhteydessä tyytymättömyytensä vartaloonsa, oli Maria vastannut siihen sähköpostilla. "Märkä pillu on aina kaunis, sun on tuskin poikkeus."

Anna oli säpsähtänyt. Vain yksi rivi. Mitä Maria tarkoitti? Oliko se leikittelyä, alatyylin rekisteristä nostettu hymynkareeksi tarkoitettu sana? Vihje? Kysymys? Ehkä se oli sattumus, yksi niistä, joita kullekin osuu vain yksi elämässä. Sattumus, johon tarttumatta jättäminen tarkoitti elämisen hylkäämistä, elämisen pelkoa?

Anna kirjoitti takaisin takellellen, hartaasti ja varovaisesti, mutta varmana, että tahtoo tietää, mitä Maria tarkoitti. Vastaus tuli samana iltana.

"Tule perjantaina ennen sulkemisaikaa yliopiston kirjastoon. Kolmas kerros, työskentelen siellä informaatikkona.

P.s. Riisun ne kuitenkin, kannattaako edes pukea?"

Annan astuttua viimeisen portaan hänen sisällään hulvahti, läikähti raskaasti kuin räjähdyksen jokaiseen soluun yhtäaikaa osuva paine. Kuohu suli valuvaksi märkyydeksi ja tahmeudeksi jalkovälin karhealle, tiheälle karvoitukselle ja kostutti reisiä. Anna oli aina hävennyt kiihottumistaan, sitä, ettei ollut kiihottuneena ainoastaan kostea eikä edes märkä vaan läpimärkä. Hän ei ollut koskaan antanut poikaystävänsä nuolla itseään kuin heti suihkun jälkeen. Pelkkä ajatus, että joku työntäisi kielensä hänen  paksun tahmean meden peittämään kukkaansa nolotti, eikä Annan nolotusta helpottanut tietoisuus jalkovälin lihan runsaudesta, paksuista roikkuvista terälehdistä, joita oli mahdoton piilottaa katseilta edes yleisessä suihkussa.

Maria istui puisen teräsjalkaisen virastopöydän takana. Paperipinot olivat siistejä, näppäimistön sivussa oli avattu kirja. Marialla oli kerroksittain leikattu ryhdikäs bisnestukka, paksusankaiset lasit ja voimakas meikki. Huulissa oli tumma hehkuva puna. Nainen nousi. Valkoinen pusero oli työnnetty hameeseen. Rintamus oli tiukka ja selvästi koholla, mutta nytkähdyksen periksi antanut niin kuin keski-iän alkuun ehtineillä naisilla yleensä. Nainen vilkaisi Annaan ja lähti kävelemään poispäin. Sukkahousujen saumat olivat suorat, punaiset piikkikorot kopsahtelivat. Anna seurasi, kuinka keinahteleva lantio katosi kulman taakse. Samalla kovaäänisistä kajahti ilmoitus kirjaston sulkemisesta.

"Suljemme", vartija toisti kovaäänisten ilmoituksen portaiden syrjään seisomaan jääneelle Annalle.

"Hän on minun kanssani", Maria ilmoitti hyllyjen välistä. Anna säpsähti matalaa, kirkaspiirteistä ääntä. Vartija lähti. Ulos suuntaavien ihmisten äänet kantautuivat ylös saakka. Liukuovet avautuivat ja sulkeutuivat, ulkovien sähköpumput surisivat ja askelten läpsähdykset rytmittivät autiota tilaa, kunnes hetken päästä koitti hiljaisuus. Tyhjässä tilassa Marian korot kaikuivat kuin ylikireäksi viritetty rummun kalvo. Hän käveli hitaasti Annan luokse.

"Olen Maria."

"Anna", Anna sanoi ja ojensi kätensä. Maria tarttui käteen. Marian iho oli kuiva ja viileä. Hän nosti Annan suoraksi ojennettua kättä siihen katsomatta, laski sen, kiskaisi sitten Annan liikkeelle ja talutti hänet kävelykadun puolella olevien seinänkorkuisten ikkunoiden ääreen. Ihmiset kävelivät alhaalla eri suuntiin tietämättä, että heitä katseltiin. Se oli aina tuntunut Annasta jännittävältä, luvalliselta tirkistelyltä, läsnäolemiselta olematta läsnä. Lapsena Anna oli ajatellut, että hän on kuin pilven päältä ihmisiä tarkkaileva Jumala. Maria laski kätensä Annan kyljille. Hän käänsi Annan selin  eteensä ja ohjasi tämän kädet sivuille. Annan teki mieli laittaa kätensä pois, päästä niistä eroon. Käsien sivuilla roikottaminen herätti avuttomuuden.

Maria tarttui mekon ylimpään nappiin, avasi sen, toisen ja kolmannen, kunnes mekko oli auki vyötäröön saakka. Nainen valutti kankaan roikkumaan uomalle. Hän pyöristi kätensä kupeiksi Annan rinnoille. Kosketus oli Annalle vieras. Hän säpsähti. Maria levitti sormensa ja liu'utti ne kiilaten nännien ympärille.

"Hurmaavat", Maria kuiskasi ja puristi nännit etusormien ja peukaloiden väliin. Puristus oli luja. Se kivisti ja samalla kiihotti. Anna ähkäisi pidättyneesti. Maria väänsi nännejä ja kivistys suli lämmöksi, joka yltyi poltteeksi. Anna ähkäisi uudestaan ja liikautti käsiään kuin vastustaakseen, mutta laski ne saman tien takaisin roikkumaan. Polte kasvoi, Annan teki mieli pyytää Mariaa lopettamaan, ja juuri samalla hetkellä Maria hellitti otteensa.

"Ne ovat ihanan suuret", Maria henkäisi, tarttui Annan käsiin ja asetti ne lasia vasten. Anna nojasi kevyesti lasiin työntäen kevyesti pyllyään taakse. Alhaalla ryömi ihmisten tasainen virta. Anna toivoi että joku katsoisi, paljastaisi hänet ja näkisi hänen vajavaisuuteensa ja häpeäänsä, mutta kukaan ei silmännyt ylös. Kukaan ei nähnyt hänen rumia nännejään.

Marian kädet laskeutuivat Annan lanteille ja liukuivat kankaan alle. Anna painoi päänsä lasiin Marian nykäistessä mekon alas. Anna sulki silmänsä. Hän ajatteli peilikuvaansa, pelkäsi Marian katsetta. Annan teki kuitenkin mieli avautua, paljastua. Hän levitti jalkojaan ja tunsi ilman virtaavan reisiensä yhtymäkohdassa. Hassua, kuinka kosketuksista kevyin voi olla niin raskas. Maria valutti kätensä pitkin Annan selkää ja käytti niitä kyljillä. Yhtäkkiä Anna tunsi lämpimät huulet ja kielen pyörähdyksen selkänsä notkelmassa, kohdassa, jossa pakaroiden laakso alkaa.

"Ei!" Anna pyysi. "Ei!"

"Olet hassu, suloinenkiihottavahassu", Maria naurahti lausuen sanat yhteen kaiken kerralla henkäisten. Sitten Marian kädet etsiytyivät Annan pakaroille ja levittivät niitä ronskisti, pehmeä liha puristui kouriin. Anna tiesi, että Maria näki kaiken, ihan kaiken. Hän tunsi ujouden lämpimän lehahduksen sisällään, poskille nousi puna.

"Se on...ei!"

"Mitä se on?" Maria kysyi kiusoitellen.

"Ruma", Anna vastasi epäröimättä.

"Sovitaan sitten niin", Maria vastasi. "Sovitaan, että sulla on märkärumasöpölihaisateinipillu<wbr />".

"Ei..." Anna aloitti tajuten samalla, ettei tiennyt, mitä tahtoi sanoa.

"Tai joo. Tule!" Maria käski.

Anna käveli Marian edellä pyydettyyn suuntaan. Hän tunsi Marian katseen tynnörimäisellä lantiollaan, esiin pilkottavalla pillullaan ja pehmeillä, taikinamaisilla reisillään. Jokainen askel kiihdytti kiimaa ja pumppasi esiin tahraavaa lemmennestettä. Anna huomasi pillunsa turpoavan. Veri pusertui kudoksiin, liha paisui.

"Tuohon", Maria sanoi osoittaen lukunurkkauksen takaseinustan sohvaryhmän keskellä olevaa rahia. Anna jäi seisomaan neuvottomana.

"Kontalleen."

Rahi oli karkeasta kankaasta, jonkin verran leveyttään pitempi. Anna kävi ensin polvilleen lattialle ja nojasi ylävartalonsa rahiin, mutta kuullessaan Marian kävelevän kauemmas hän muutti asentoaan ja nosti jalkansa rahin päälle niin että ne roikkuivat sivuilta. Annan pylly nousi pystyyn, pakaroiden puoliskot levisivät ja turvonnut kiiltelevä liha levisi avonaisena.

Maria palasi.

"Kaunista." Äänessä kaikui vaativa, tinkimätön halu, ehdoton ja kärsimätön. Annan häpeä oli loitontunut. Sen peitti odotus, jännitys tulevasta, vimmainen pakko nautintoon, johonkin uuteen, johonkin ennen kokemattomaan.

"Haluatko kyrpää?" Maria kysyi hitaasti ääntäen tehden selväksi pelkällä äänensävyllään, ettei kaivannut vastausta.

Anna käänsi vaivalloisesti päätään. Lihaksissa kiristi. Hän näki Marian kannattelevan paksua, pitkää ja  mustaa tekopenistä, jonka pinnassa polveili selvästi erottuvien suonten verkko. Anna nyökkäsi, ja Maria laskeutui alas. Kun Annan mieleen tuli kuva omasta turvonneesta, eläimellisestä ja eritteiden liottamasta pillustaan, häpeä palasi, mutta häipyi heti, kun Maria kosketti sormellaan Annan pingottunutta peppureikää.

"Ei...ei...ei..." Anna hoki taas voimattomasti.

"Voi kyllä!" Maria naurahti kuivasti. Hän aurasi sormellaan edestakaisin sivelyin pillumehua pepulle, pujotti sormea sisään puoli senttiä ja raapaisi varovasti kynnellään. Annan lantio nytkähti säikähdyksestä, joka kuitenkin suli nautinnoksi. Maria raapaisi toisen kerran, nyt puolikaaressa pitkin ryppyjä, ja työnsi sitten koko sormensa kireän ryppyisen reiän keskelle. Samaan aikaan hän asetti tekokyrvän pillun suulle. Anna jännittyi. Tykyttävästä halustaan huolimatta lihakset työnsivät vastaan. Maria odotti kärsivällisesti, ja kun lihasten vastustus oli kiivaimmillaan, hän sysäsi peräänantamattomalla työnnöllä sauvan uikuttavan tytön sisään aina pohjaan saakka. Anna kiljaisi. Hänen pohjukassaan nipisti, sattui, tuntui liian suurelta ja oli sietämättömän raskasta. Maria survaisi sauvalla muutaman kerran ennen kuin tyttö ehti sopeutua tilanteeseen. Anna ulahti uudestaan, lantio ponkaisi ja kipu tulvahti, kunnes liha antoi periksi ja kipu laantui.

Maria alkoi survoa, välillä pienin kiihkein nykäyksin runkaten, välillä hitain koko sauvan mittaisin vedoin. Hän etsi sopivan kulman ja kuunteli Annan kiihtyvää hengitystä, mutta ei antanut tytön laueta. Maria vältti koskemasta suoraan klitorikseen. Hän ei tahtonut suoda nuorelle himoavalla ja vapaudenkaipuiselle vartalolle lepoa. Hän tiesi, ettei tyttö sen jälkeen palvelisi häntä samalla hartaudella kuin halun vallassa. Välillä Maria veti sauvan kokonaan ulos, piti sitä muutaman sekunnin punaisena hehkuvan reiän suulla, ja syöksi sen sitten voimalla sisään. Annan lantio nousi ja vääntyi, pää kohosi ja huulilta pääsi puuskahdus. Maria jatkoi kärsivällisesti. Hän tiesi, ettei tyttö kestäisi loputtomiin.

Anna puristi reisillään rahia, vatsa ja nännit hieroutuivat rytmikkään ähkimisen tahdissa raapivaan kankaaseen. Kun Maria välillä veti sauvan ulos, Annakin pysähtyi ja valmistautui Marian työntöön, mutta ei koskaan onnistunut ennakoimaan sitä. Tuntui kuin sauva olisi tullut aina sisään väärällä hetkellä. Hetken kuluttua Maria alkoi vetää joka työnnöllä sauvan ulos työntääkseen sen samantien sisään. Suonikas kova muovikyrpä tikkasi Annan silminnähden paisuneen naiseuden suulla. Kyrvän nesteistä kiiltelevä nuppi vilkkui sisään ja ulos. Anna painoi tuskaisena kasvojaan rahiin. Hänen lantionsa souti ja nyki. Se yritti ohjata peniksen sisään sopivassa kulmassa, mutta Maria piti huolen, että klitoris jäi vapauttavaa kosketusta vaille.

Anna rupesi anelemaan. "Kiltti... ole... kiltti... sieltä... vähän... kiltti..."

Maria veti sauvan ulos ja kumartui Annan jalkoväliin. Hän asetti kielensä alas häpykarvoitukselle ja ohjasi sen hitaasti lihan läpi peppureiälle saakka levittäen sivuun valtavan kokoiset kimmoisiksi ja kiimanpunaisiksi pumppautuneet lehdykät, joiden ympärillä levisi naisellinen märkyys. Maria pyöräytti kieltään pepun suulla. Pehmeät reidet nytkähtelivät. Ne työnsivät epätoivoisesti pillua ja peppua kohti Marian kieltä, joka ei ollut enää lähelläkään Annan herkimpiä sopukoita.

Maria odotti hetken, hän nautti katsella tyttöä, jonka toive laukeamisesta rupesi sulamaan pettymykseksi. Vähitellen värisevä, keinuva lantio rauhoittui ja Anna jäi makaamaan pää sivulla, huulet raollaan ja edelleen kiihtyneesti hengittäen.

"Tahdotko vielä jotain sisääsi? Maria kysyi samalla hetkellä, kun Anna oli luopumassa kokonaan toivosta. Tyttö nyökytti tarmokkaasti ja työnsi saman tien lantionsa pystyyn. Maria kumartui lattialle.

"Tämä on melko suuri, yritä rentoutua kultaseni."

Maria työnsi lattialta poimimansa teräksisen anustapin Annan pilluun. Se sujahti avonaiseen lihaan vastaan pistämättä. Maria kiersi Annan pääpuolelle ja asetti tapin tytön huulille.

"Maista!"

Anna otti kuuliaisesti tapin suuhunsa puristaen sitä huulillaan ja maistoi pillun kirpeän maun ensimmäistä kertaa elämässään. Maria kiersi takaisin taakse ja asetti tapin pyllyn reiälle. Hän pyöritteli sitä rypyillä, työnsi sen pyöreänterävää kärkeä puoli kynnenmittaa sisään ja keinutti sauvaa. Sitten hän tarttui sauvan päähän, lukitsi sen sormiensa väliin ja kämmentään vasten ja työnsi. Hän ehti nähdä, kuinka reikä supistui ennen kuin Anna parahti.

"Sattuiko?"

Anna nyökkäsi. "Vähän."

"Nouse ylös, yritä pitää se sisässäsi", Maria pyysi.

Tyttö ponnisti vaivalloisesti jaloilleen ja jäi seisomaan jalat lievästi harallaan. Maria meni hänen eteensä ja kumartui suutelemaan. Anna vastasi huuliin, kieleen ja Marian ahnaaseen näykintään. Maria ohjasi Annan kädet hameensa kaulukselle.

¨"Riisu!"

Hame tipahti.

"Lisää!" Maria käski.

Anna veti kyykistyen alas pikkuhousut ja sukkahousut. Maria astui niistä ulos ja asettui Annan ylle.

"Pidätkö?"

Anna näki turpeisen karvoituksen, jota oli ohennettu koneella mutta ei rajattu. Sen keskellä pilkotti tummanpunainen suikale naiseutta. Maria alkoi napittaa auki puseroaan.

"Tiedät mitä tehdä, ole hyvä."

Anna ehti nähdä, kuinka Maria vapautti suuret, luonnollisen runsaina roikkuvat rintansa ennen kuin tunsi naisen painavan pillunsa kasvojaan vasten. Hän haistoi vaon kiihottuneen tuoksun ja tunsi sen ensimmäiset sammaleiset, kirpeät pisarat huulillaan ja kielellään.

"Orgasmiin saakka, ole hyvä!"