Jännite ja odotus eroottisessa novellissa

Johannes Linnankosken romaanissa Laulu tulipunaisesta kukasta (1905) päähenkilö Olavi kulkee kylästä kylään, ja jokaisessa kohtaamisessa lukija tietää, mitä tulee tapahtumaan, kauan ennen kuin henkilöt itse tietävät. Romaani oli Suomen myydyin kotimainen teos noin neljä vuosikymmentä, ja se käännettiin yli 20 kielelle. Pelkästään ranskankielisiä painoksia tehtiin 53. Se myi, koska se osasi odottaa.

Jännitteen rakentaminen eroottisessa novellissa tarkoittaa samaa asiaa kuin missä tahansa kerronnassa: lukijalle annetaan tietoa, jota henkilöt eivät vielä jaa, ja ratkaisua viivytetään. Ero on siinä, että eroottisessa fiktiossa viivytys on myös aihe. Koko novellin rakenne voi olla yksi pitkä liike kohti hetkeä, joka ei koskaan saavu sivulle sellaisena kuin lukija sen kuvitteli.

Viivytys on rakenteellinen valinta

Kerronnan tahti tarkoittaa sitä nopeutta, jolla tarina avautuu lukijalle, ja narratologiassa on pitkään tiedetty, että tahdin vaihtelut ovat jännitteen ensisijainen lähde. Dialogi ja toiminta nopeuttavat kerrontaa. Kuvaus ja sisäinen pohdinta hidastavat sitä. Eroottisessa novellissa hidastaminen on se kohta, jossa teksti alkaa toimia.

Kun kaksi henkilöä on samassa tilassa ja lukija tietää, mitä he haluavat, jokainen hidastava elementti lisää painetta. Henkilö huomaa toisen käden liikkeen. Hän ajattelee jotain kokonaan muuta. Hän palaa takaisin siihen, mitä hän näki. Tämä ei ole täytettä. Se on novellin varsinainen mekanismi.

Viivytys siirtää jännitteen lähteen ulkoisesta tapahtumasta lukijan omaan mieleen. Teksti ei kerro, mitä tapahtuu. Se kertoo, mitä voisi tapahtua, ja antaa lukijalle aikaa täyttää tyhjän tilan itse. Siksi lyhyt novelli, jossa kaksi henkilöä istuu pöydän ääressä puhumatta siitä, mitä molemmat ajattelevat, voi olla jännittävämpi kuin novelli, jossa kaikki tapahtuu ensimmäisellä sivulla.

Tiedon epäsymmetria tekee kohtauksesta jännittävän

Jännitteen perusrakenne on yksinkertainen: lukija tietää jotain, mitä henkilö ei tiedä, tai henkilö tietää jotain, mitä toinen henkilö ei tiedä. Eroottisessa novellissa tämä tarkoittaa tyypillisesti sitä, että lukija tunnistaa vetovoiman ennen kuin henkilöt myöntävät sen itselleen.

Suomalaisessa kirjallisuudessa tämä rakenne näkyy Anja Kaurasen esikoisromaanissa Sonja O. kävi täällä (1981), joka sai J. H. Erkon kirjallisuuspalkinnon ja herätti keskustelua nimenomaan siksi, että se kuvasi naisen halua sisältä päin. Lukija tiesi enemmän kuin ympäristö tiesi, ja se jännite kantoi kerrontaa enemmän kuin yksittäiset kohtaukset. Kauranen, joka on julkaissut myöhemmät teoksensa nimellä Anja Snellman, avasi suomalaisessa proosassa tien kerronnalle, jota naisen sisäinen kokemus kuljetti.

Eroottisessa novellissa epäsymmetria voi olla myös ruumiillista: toinen henkilö koskettaa, toinen ei vielä tiedä, miten reagoida. Teksti kuvaa kosketuksen seurauksia ajatuksina ja aistimuksina. Näin jännite pysyy sivulla ilman, että teksti siirtyy fyysisen kuvauksen luettelointiin. Novellin kirjoittaja päättää, kuinka pitkään lukija saa olla tietävämpi kuin henkilöt, ja se päätös määrittää kohtauksen keston ja sen tunnelatauksen.

Slow burn on viivytyksen pisin muoto

Englanninkielinen termi slow burn kuvaa tarinaa, jossa hahmojen välinen vetovoima kasvaa hitaasti koko teoksen ajan ennen kuin mitään tapahtuu. Trooppi on yleinen romanttisessa ja eroottisessa fiktiossa, ja sen perusajatus on, että lukijan odotus on arvokkaampi kuin sen täyttyminen.

Slow burn toistaa jännitteen peruskaavaa jokaisessa luvussa erikseen. Henkilöt lähestyvät toisiaan. Jokin keskeyttää. He etääntyvät. Seuraavassa luvussa sama liike toistuu, mutta lähempää. Tämä toistuva lähestymisen ja vetäytymisen kaava antaa lukijalle lupauksen, jota teksti ei kiirehdi lunastamaan.

Suomessa eroottisen fiktion lukijat hakevat juuri tätä muotoa. Storytelin Suomen palvelussa erotica oli käyttäjien yleisin hakutermi vuonna 2023, kun muissa Pohjoismaissa se ei noussut kymmenen kärkeen. Audiokirjamuoto sopii slow burniin erityisen hyvin, koska kuuntelija ei voi hypätä eteenpäin samalla tavalla kuin sivuja kääntävä lukija. Kuuntelija on tahdin vanki, ja juuri siinä jännitteen voima on.

Katkos on tehokkaampi kuin kliimaksi

Eroottisessa novellissa voimakkain hetki on se, jossa kohtaus katkeaa. Henkilö poistuu huoneesta. Puhelin soi. Joku kolmas tulee paikalle. Tekstin varsinainen lataus on siinä, mitä lukija tietää, mutta mitä ei tapahdu.

Tämä on kerronnan perusväline, mutta eroottisessa novellissa se saa erityisen tehon, koska lukijan ruumiillinen odotus on osa lukukokemusta. Novelli, joka ei koskaan anna lukijalle sitä, mitä tämä odottaa, voi silti olla täysin onnistunut, jos sen jännite on rakennettu oikein. Kohtauksen kirjoittajan tärkein taito on päättää, missä kohdassa kertominen loppuu.

Tagien perusteella suomalaisen eroottisen novellin lukijat etsivät enemmän tunnelmaa kuin toimintaa: romanttinen on selvästi yleisin tagi, ja hellä, intensiivinen ja kesä seuraavat sitä. Kaikki nämä sanat kuvaavat odotusta ja tunnelmaa. Ne kuvaavat jännitettä, joka ei ole purkautunut.

Jännite alkaa siitä, mitä henkilöt eivät sano

Dialogi rakentaa jännitettä eroottisessa novellissa tehokkaimmin silloin, kun henkilöt puhuvat jostakin muusta kuin siitä, mitä he haluavat. Keskustelu säästä, työstä tai arkisesta yksityiskohdasta, kun lukija tietää, mitä molemmat ajattelevat, kasvattaa painetta ilman yhtäkään suoraa lausetta.

Silvia Hosseini kartoittaa teoksessaan Kirjallisuuden kiihottava historia (Gummerus, 2023, 379 sivua), miten eroottinen kirjallisuus on kautta historian käyttänyt juuri tätä rakennetta: kerronnan todellinen sisältö on siinä, mitä teksti jättää sanomatta. Hosseinin mukaan eroottinen kirjallisuus avaa ikkunoita paitsi makuuhuoneisiin myös aikakauden valtasuhteisiin. Teos kattaa ajanjakson antiikista nykykirjallisuuteen.

Kohtauksen tehokkain rivi on se, jossa henkilö päättää olla sanomatta sitä, minkä lukija jo tietää. Linnankosken vuoden 1905 romaanin alkuperäispainos on luettavissa Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa, ja pelkästään ranskankielisiä painoksia tehtiin 53.