Hahmojen kemia eroottisessa tarinassa

Pentti Holapan romaani Ystävän muotokuva voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1998, ja sen voima on kahden miehen suhteessa, joka kestää vuosikymmeniä ilman yhtäkään kohtausta, jossa kumpikaan sanoo ääneen mitä haluaa. Kirja rakentaa vetovoiman eleistä, vaikenemisista ja valinnoista, jotka tehdään toisen ihmisen läheisyydessä, ja lukija täyttää aukot itse.

Hahmojen kemia eroottisessa tarinassa syntyy samalla mekanismilla. Kahden henkilön välinen vetovoima on rakenteellinen ominaisuus, joka syntyy tai jää syntymättä siitä, miten hahmot on kirjoitettu suhteessa toisiinsa. Kohtaus, jossa kaksi ihmistä kohtaa, voi olla teknisesti moitteeton ja silti tuntua tyhjältä, jos kummallakaan ei ole mitään menetettävää.

Pyöreä hahmo kantaa vetovoimaa

E.M. Forster erotti vuonna 1927 teoksessaan Aspects of the Novel litteät ja pyöreät henkilöhahmot. Litteä hahmo rakentuu yhden piirteen varaan, pyöreä kykenee yllättämään lukijan uskottavasti. Ero ratkaisee eroottisessa fiktiossa paljon. Kun kaksi litteää hahmoa kohtaa, tilanne on ennustettava, koska kumpikaan ei voi reagoida tavalla, jota lukija ei jo tiennyt. Pyöreillä hahmoilla on ristiriitoja, epävarmuuksia ja omia motiiveja, jotka tekevät jokaisesta kohtaamisesta avoimemman.

Tieteen termipankki dokumentoi narratologi Joseph Ewenin mallin vuodelta 1971, jossa henkilöhahmoa arvioidaan kolmella jatkumolla: kompleksisuus, kehitys ja sisäisyys. Eroottisessa novellissa kaikki kolme vaikuttavat siihen, miten vetovoima välittyy. Kompleksinen hahmo haluaa useampaa kuin yhtä asiaa, ja se tekee hänen valinnoistaan kiinnostavia. Kehittyvä hahmo muuttuu toisen vaikutuksesta, mikä antaa tarinalle suunnan. Ja hahmo, jonka sisäinen maailma on lukijalle auki, antaa vetovoimalle paikan, jossa se tuntuu todelliselta.

Halu tarvitsee esteen

Eroottisessa tarinassa vetovoima ilman estettä on pelkkä toteamus. Kaksi henkilöä pitää toisistaan, ja tarina loppuu ennen kuin se alkoi. Kemia syntyy siitä, että hahmo haluaa jotakin ja jokin toinen voima, sisäinen tai ulkoinen, estää häntä.

Este voi olla konkreettinen: toinen henkilö on jonkun toisen kanssa, tilanne on väärä, ajankohta mahdoton. Se voi olla sisäinen: häpeä, lojaalisuus, pelko siitä mitä halu tarkoittaa itsestä. Tärkeintä on, että este kertoo jotakin hahmon luonteesta. Ulkoinen este paljastaa, mihin ympäristö pakottaa henkilön. Sisäinen este paljastaa, mihin hän pakottaa itsensä. Parhaissa tapauksissa molemmat ovat läsnä samassa kohtauksessa, ja lukija näkee hahmon valitsevan kahden paineen välillä.

Suomalaisessa eroottisessa fiktiossa este on perinteisesti ollut sosiaalinen. Anja Kaurasen esikoisromaanissa Sonja O. kävi täällä (WSOY, 1981) päähenkilö kohtaa esteitä, jotka eivät ole fyysisiä. Ne ovat normeihin sidottuja: nainen, joka hakee seksuaalista kokemusta aktiivisesti, rikkoo odotuksen passiivisuudesta. Vetovoima syntyy juuri siitä ristiriidasta, jossa hahmon halu ja ympäristön odotus vetävät eri suuntiin.

Epäsymmetria tekee kohtaamisesta kiinnostavan

Kaksi hahmoa, jotka haluavat samaa asiaa samaan aikaan samalla intensiteetillä, eivät synnytä kemiaa. He tuottavat sopimuksen. Eroottisessa novellissa kiinnostavampi tilanne on se, jossa toinen on edellä ja toinen empii, toinen tietää mitä haluaa ja toinen vasta alkaa ymmärtää.

Tämä epäsymmetria näkyy hyvin seksinovellien kategorioissa. Romanttisessa eroottisessa novellissa epäsymmetria on yleensä emotionaalista: toinen on tunteissaan pidemmällä. Fetissi ja BDSM -tarinoissa se on rakenteellista: valtadynamiikka on osa sopimusta, jonka hahmot tekevät tai rikkovat. Molemmissa tapauksissa kirjoittajan tehtävä on pitää lukija tietoisena siitä, mitä kumpikin osapuoli tietää, haluaa ja pelkää. Kun lukija tietää enemmän kuin toinen hahmoista, syntyy dramaattinen ironia, joka pitää kohtauksen liikkeessä.

Näkökulman valinta kytkeytyy tähän suoraan. Ensimmäisessä persoonassa lukija näkee vain yhden hahmon ajatukset ja tulkitsee toisen halua ulkoisista merkeistä. Kolmannessa persoonassa kirjoittaja voi näyttää molemmat ja pelata sillä, mitä hahmot eivät tiedä toisistaan. Kumpikin toimii, mutta ne rakentavat kemiaa eri tavalla, ja valinta tehdään ennen ensimmäistä kohtausta.

Yksityiskohta paljastaa halun

Eroottisessa fiktiossa hahmojen kemia välittyy harvoin siitä, mitä henkilöt sanovat. Se välittyy siitä, mitä he tekevät toisen läsnä ollessa: miten käsi pysähtyy pöydän reunalle, miten katse pysyy sekunnin liian pitkään, miten hengitys muuttuu huoneessa, jossa on vain kaksi ihmistä.

Kirjoittajan kannalta tämä tarkoittaa, että kemiaa rakennetaan kohtauksissa, joissa mitään näennäisesti merkittävää ei tapahdu. Hahmot puhuvat jostakin muusta, mutta lukija näkee heidän huomionsa kohdistuvan toiseen henkilöön. Yksityiskohdat kantavat tunnelman: se mitä hahmo huomaa toisessa, kertoo siitä mitä hän haluaa. Ja se mitä hahmo yrittää olla huomaamatta, kertoo siitä mitä hän pelkää haluavansa.

Seksinovellien tagit kertovat tästä epäsuorasti. Tagit kuten "romanttinen" tai "hellä" viittaavat siihen, miten hahmot suhtautuvat toisiinsa kohtauksen aikana ja sen jälkeen. Tagin valinta on lukijan tapa etsiä tietynlaista dynamiikkaa kahden henkilön välillä. Lukija etsii tunnetta, ja yksityiskohdat kantavat sen tunnelman tehokkaammin kuin puhe.

Kemia on rakenteen seuraus

Kirjoittaja ei voi kirjoittaa kemiaa suoraan sivulle. Se on seuraus siitä, että kaksi hahmoa on rakennettu niin, että heidän halunsa, esteensä ja tietonsa toisistaan luovat jännitteen, jota lukija tunnistaa omasta kokemuksestaan. SKS:n julkaisemassa kokoelmassa Näkökulmia kertomuksen tutkimukseen (Tietolipas 226, 2009, 355 sivua) narratologian tutkijat käsittelevät juuri sitä, miten kertomusrakenteet tuottavat merkityksiä, joita yksikään yksittäinen lause ei sisällä yksinään.

Eroottisessa novellissa kemia on sitä, että lukija haluaa kahden henkilön olevan yhdessä ennen kuin henkilöt itse ovat valmiita siihen. Se vaatii hahmoja, joilla on omat syynsä empimiseen ja omat syynsä lähestymiseen.