Tutustuminen

Istuin lentokentän savustamossa tupakalla ja odottelin rauhassa boardingin alkua. Takana oli tylsääkin tylsempi viikonloppu: oli taas hätäisesti nähty pakolliset sukulaiset ja ystävät. Mitään sytyttävää tai uutta ei ollut tapahtunut. Ensimmäistä kertaa tuntui jopa pelastukselta päästä pois.

Naapuri pyyteli anteeksi kun tökki kitarakotelolla kylkeen. Joo, joo.. ei hätää. Ei sattunut. Stumppasin röökin ja … silmäys muihin tyhmiin savuttajiin.. Aah, mikäs mies toi kitarakaveri oikein on! Aika vanha, mutta… kieltämättä mielenkiintoisen näköinen. Hei, saanko udella. Oletko menossa keikalle? Kauaskin? Soitatko akustista vai sähköä? Minä suurisuu taas pommitin toista kuin viimeistä päivää.

Vastauksia tipahteli harvakseen.. ja aloin jo menettää mielenkiintoni. En ole aina niitä kärsivällisempiä tyyppejä ja liikalypsäminen raivostuttaa. Mutta sitten.. se taisi olla jokin pilkahdus silmissä.. tai naururypyt.. tai harmaa haiven tummissa hiuksissa.. Ja päästäni kuului Bing, Bing. Tää tyyppihän onkin tutustumisen arvoinen. Jokin ihmeellinen magneetti suorastaan imaisi minut vaikutuspiiriin. Välillämme tuntui uskomaton eroottinen kenttä. Kutkutti.. ja kutkutti... halutti.. vierasta miestä.

Niin siinä sitten kävi, että tuli kerrottua pikahistoriikki. Ja kuunneltuakin vielä.. keskittyneesti toisen kertomaa. Istuin lähes tunnin siellä kamalassa savustamossa ihan vapaaehtoisesti tuiki tuntemattoman miehen kanssa. Miehen, johon en varmaan ikinä enää törmäisi. Ihme että ylipäätänsä reagoin kun nimeäni kuulutettiin.. Kone oli jo lähdössä. Kaivoin hätäisesti käyntikorttini ja tyrkkäsin sen miehelle ja pyysin, että kirjoittele. Koneessa vasta tajusin, etten tiennyt miehen nimeä. Ja olimme molemmat olleet tosi tyhmiä… istuimme siellä savustamossa, mutta kumpikaan meistä ei ollut enää polttanut toista tupakkaa.

Kului päivä pari ja sain ensimmäisen mailin mieheltä jonka nimi ei sanonut mitään. Oli älytön kiire ja en ehtinyt lukea saati sitten vastata. Piti kyllä mutta.. se jäi ja.. unohtui. Parin viikon kuluttua sain uuden viestin. Ja taas oli kiire. Mutta nyt sentään luin ja tajusin heti, kuka oli kyseessä. Vastasin että olen kuumassa puurossa kainaloita myöten ja palaan… ja jos en pian kirjoita, niin muistuta vielä vaan.. Olen enemmän kuin halukas tutustumaan. Ihan tosi.

Noh, onneksi sitten kotona tuli vaihteeksi yöllä putsailtua työmailia.. ja löysin uudestaan Maxin viestin. Siinä sitten menikin puoli yötä, kun väsäsin vastaustani. Halusin sävähdyttää ja saada toisen kiinnostuksen vain kasvamaan. Kyselin tietty, miten lento meni ja se keikka. Selittelin hommiani… Ja kerroin, kuinka hän oli jo vieraillut muutaman kerran luonani. Useampikin työtoverini varmaan lähettäisi hänelle kiitoskirjeen, jos tietäisi kuka minulla on unissani ollut kumppanina. Ja muutaman unen kyllä ottaisin mielelläni pikauusintana, jos saisin.

Pistin itseni taas kerran täysillä likoon. Otin riskin, että ottakoon nokkiinsa, jos haluaa. Vihjailin melkoisen suoraan.. joo.. ehkä vähän ylikin.. Mutta en taitaisi kestää mitään kainostelijoita. Totuushan on että minä tunsin jotain uskomatonta sähköistä vetovoimaa Maxiin. Se oli se Bing.

Vastauksena tähän puoli yötä vaativaan tekeleeseeni sain.. pöö.. pöö.. automaattiviestin ”olen takaisin …päivänä” Ja siihen päivään oli yli viikko.

Okei, okei… sitten Max vastasi.. ja taas minä.. ja taas Max.. ja taas minä.. ja taas Max.. ja minä.. ja Max.. … Kun elämäkerrat oli ensin käyty läpi, niin jatkettiin tykkäämiset ja inhoamiset – jutut. Kirjeet olivat enemmän ja vähemmän kuumia koko ajan. Vaikka Max asuikin vielä tyttöystävän kanssa, niin.. kuulemma.. ei ollut enää mitään yhteistä. Minähän nyt olin ollut jo vuosia vapaa taivaan lintu enkä pahemmin tuntenut omantunnon tuskia. Pääasia etten lähtenyt toisten avioliittoja rikkomaan. Sitten sain mahti-idean: haluan viettää viikon tuon kaverin kanssa. Testata mikä oikein on. Hiihtolomakin oli sopivasti tulossa. Mutta minne mennä? Ja halvalla?

Taas kohtalo naksautti palaset kohdalleen - ystäväpari etsiskeli koiran hoitajaa hiihtoloman ajalle. Palkkiona saisi valita hoitopaikan: joko suht talviasuttava mökki saaressa tai kaupunkiasunto. Ja tietty koiralle ruokaa. Minä heti kirjoittelemaan Maxille, että sinähän tykkäsit koirista, joohan. Haluatko koiran hoitajaksi ulkosaaristoon. Pois kaikesta viikoksi. Sähkö on muttei puhelinta.

Joten toimeliaana naisena kaikki oli järjestyksessä alta aikayksikön. Tarvittavat ruuat tilattu veljen vaimolta … ettei tuhlaannu turhaa aikaa kokkaamiseen… enkä näytä heti alkuun etten osaa edes perunoita keittää polttamatta niitä.. hih..hih.. matkalaukkuun oli pakattu seksikkäimmät alusasut ja yöasut… ja mukaan tuli muutama tärkeä varustuskin kuten ihana tuoksusaippua ja hierontaöljy. Lennot ja muut paikasta toiseen siirtymiset sujuivat ongelmitta. Kutkutus tulevasta tapaamisesta ja viikosta oikein kihelmöi. Vähän.. siis huomattavasti enemmän kuin vähän… omatunto yritti huudella.. mikä hullu riskinottaja oikein olet.. jospa se onkin joku raiskaaja..(olisikin… saisinpa pitkästä aikaa) … pahoinpitelijä..(vähän voisin kestääkin..jos tarve vaatii).. tuntematon …(sekin vielä..lisäplussa ).. Toki myönnän, että kaikki selitykseni eivät uponneet edes itseeni, mutta enhän voinut päästää ohi tämmöistä namua.

Myöhästysfobiasta kärsivänä olin taas kerran jo puoli tuntia ennen koiran kanssa treffipaikalla ja kärsimättömänä tekstailin viestiä että täällä jo ollaan.. missä sinä? Viimein Max tuli varmaan 10 tupakan jälkeen.. ja rutistimme toisiamme kuin vanhat tutut… vaikka muistini ulkonäöstä nyt ei ihan pitänytkään paikkaansa.

Vielä muutamat kilometrit ajelua ja sitten mökki häämötti metsän keskellä. Sinne ja pian. Koira vapaaksi uuvuttamaan itsensä. Tavarat ulos autoista ja sisään mökkiin. Ja saunaa lämmittämään. Veden kanto jäi Maxille ja minä vanhana partiolaisena yrittelin saada puita syttymään.. noh, tunnustan… taikasana oli sytytysneste.

Saunan lämpiämistä odotellessa korkkasin punkkupullon ja pistin juustotarjottimen ja hedelmiä tarjolle. Robotti oli pistänyt mökin lämmön ajoissa päälle ja kaikin puolin oli mukavan ja leppoisan oloista. Juttelimme niitä näitä. Rapsuteltiin koiraa.. Vuorotellen käytiin lisäämässä puita pesään. Tuntui kuin olisimme tehneet tämän kaiken jo moneen kertaan, mutta ainakin minun vastassani perhoset liihottelivat villeinä ja ilmassa olevalla sähköllä olisi varmaan saanut lampunkin hehkumaan. Tilanne oli kaikin puolin outo. Toisaalta tiesi toisesta vaikka mitä, salaisimpia fantasioita myöten. Mutta toisaalta.. tämä oli toinen kerta kun tapasimme.. ja oikeastaan ensimmäinen oikea sellainen. Melkoinen hyppäys.

Onko 80 astetta jo riittävästi? Eikä mennä jo? Mä kerään vielä pyyhkeet ja muut jutut. Ulkona oli jo ihan hämärää kun astelimme peräkkäin lumeen tallaamaamme polkua pitkin saunalle. Pukuhuoneen puolella riisuimme kummatkin itse itsemme.. vähän vain toisiamme vilkuillen kuin salaa. Tyytyväisenä huomasin, että punaiset pitsirintsikani saivat aikaan hätkähdyksen. Vai olisiko syynä ollut isot rintani. Mutta.. mikä lie minuun meni kun en yrittänyt edes toista riisua! Muutenkin pidin katseen hallinnassa niin etten tuijotellut peniksen suuntaa. Mielessä taisi käydä, että paras kun en tiedä kaikkea.. ettei vain tule pettymyksiä. No, rohkeasti vaan löylyyn ja ylös lauteille. Kyllä tämä tästä.

Minä pidän yleensä voimakkaista miehistä. Sellaisista, joilla on hartiat… ja voimaa käsissä.. Maxin hartiat eivät vastanneet lainkaan kuvitelmaani, mutta yritin olla näyttämättä hienoista pettymystäni. Kerroin kuinka siinä saunassa oli aikoinaan ennen sähköä ollut akulla toimiva valaisin. Kerroin kun nuorempana olin viettänyt siellä monia hyviä tuokioita kaveriporukassa. Kerroin kuinka olin siellä kerran saunonut 5 koiran kanssa. Ja puhua pälpätin kuin viimeistä päivää.

Max laittoi kätensä hartioilleni ja katsoi minua suoraan silmiin. Nyt riittää. Älä enää. Hän otti käsillään kasvoistani ja hyväili toisella kädellä poskeani ja suuteli ihan kevyesti minua. Kuin maistellen. Ja sitten uudestaan. Ihana - pitkä - hidas - suudelma. Maistelimme toistemme huulia.. kieltä.. vähän suun ulkopuolelta.. läheltä.. Maxin suu tuntui pehmeältä.. ja kovalta.. määrätietoiselta.. Hengästyin.. vierekkäin istuen oli vähän hankalaa.. käännyimme enemmän vastakkain.. Näykin kevyesti Maxin huulia… maiston nenän nypykkää… annoin suukkoja silmäluomille.. etenin korvaa kohti.. nuolin korvan lehteä.. työnsin kieleni korvaan.. Max voihkaisi.. tuli hiki.. asento oli huono.. Wauh, sanoin. Huh… hei, saunassa tulee hiki.. kuumenee kerrassaan.. kumma juttu… Pitäisikö jo mennä pesulle?

Sekoittelin meille ämpäreihin sopivaa vettä, ei liian kuumaa, ei liian kylmää. Otin pehmeän sienen ja.. mitä tuoksua herralle saisi olla? täältä löytyy vaniljaa, santelipuuta, joku sekoitus, appelsiiniä… Olisikos santelipuu mitään? Mun lempparituoksu. Anna kun mä pesen sut ihan kokonaan.. huuhdotaanpa ensin vähän.. mun päälle kanssa.. näpit irti.. nyt on mun vuoro… mä ensin.

Aloitin kaulasta etupuolelta. Ihanaa saippuavaahtoa levittäytyi Maxin kaulalle ja rintaan. Minä höpisin ääneen koko ajan mitä minä teen.. kuten lapselle.. Nyt pestään täältä kaulaa. Näin.. ja näin. Tuleehan sitä vaahtoa. Hellästi, hitaasti toinen puoli kaulaa. Sitten käsivarsiin. Kyynärpää, kaikki sormet ja niiden välit. Hitaasti, hitaasti.. keskittyneesti. Tämä oli nyt elämäni tärkein ja ainoa tehtävä. Halusin käydä koskettamassa jokaista senttiä Maxin iholla. Toinen olkapää… käsivarsi.. kyynärpää.. sormet. Ihanat pitkät ja voimakkaan tuntuiset sormet. Maltapa vaan odottaa, että kitaristi pääsee näppäilemään alapäätäni. En voinut välttyä huomaamasta, että Maxin penis oli puolikovana melkoisen lyhyen näköinen, mutta paksuutta taisi olla yllin kyllin. Huh.. huh.. pitää keskittyä.. paras kun siirryn selkäpuolelle.

Niska oli jäntevä ja kaunis. Saippuaa lisää ja vaahdottamaan. Painauduin välillä kiinni Maxiin ja suukottelin saippuaista ihoa. Santelipuu tuoksui ihanalta. Kainalot saippuoin tarkkaan mutta kutittelematta. Jatkoin selkärankaa pitkin alemmas ja alemmas… koko ajan ääneen kertoen mitä teen. Max liikahteli levottoman oloisena ja sanoi, että tuntui todella ihanalta. Halusin vielä parantaa käsittelyäni. Ja hellästi uusin selän vaahdottamisen niskasta alas selkärankaa pitkin. Niin hitaasti että olisin voinut laskea nikamien määrän. Nyt alaselkää vielä vähän hieroen. Pepun kaaret olivat niin kauniit.. oli pakko antaa suukkoja välillä. Saippuavaahto maistui pahalta, mutta jatkoin. Pikkusuukkoja kankuille.. tuonne ja tuonne. Kielisuukkoja rakoon.. Polvilleni kyykistyneenä jatkoin takapuolen pesua. Yritin hillitä omaa kiihottumistani… tehtäväni on nyt ensin vain tutustua joka senttiin ja koloon. Pakaroiden väli sai huolellisen saippuoinnin osakseen peppureikää myöten. Sormeni hyväilivät vakoa ylhäältä alas kiveksiin asti. Hitaasti. Hitaasti. Max äänteli nautinnosta. Ja minä tyytyväisenä jatkoin. Sitten siirryin sääriin… polviin.. ja alas jalkoihin. Ensin toinen ja sitten toinen. Samaa kiduttavaa, varmaa ja hidasta saippuointia. Ihanan kutkuttavaa minullekin. Nautin täysin. Olinkohan ollut joskus kylvettäjänä entisessä elämässäni… taitoa ja kokemusta moisesta en ennestään omannut, mutta.. tuntui todella hyvältä kosketella ihoa. Ja saippuavaahto kiilteli ihon pinnassa niin.

Kurkkasin lattiatasolta etupuolelle ja ylöspäin. Vauh.. mahtavat kulkuset.. ja peniskin oli tästä kulmasta ihan kuvausvalmis. Siirryin etupuolelle, mutta pysyin alhaalla. Keskityin jalkateriin.. varpaanväleihin. Kiduttavan hitaasti eteni ylöspäin sääriä. Hieroin pehmeällä sienellä.. ja välillä ilman.. vain käsilläni. Lisää saippuaa.. ja vaahtoa.. Kohottauduin kyykkyyn.. ja kova penis tuijotti minua. Vaikka mieleni kyllä teki heti lipaista ja hotkaista se suuhuni, nousin seisomaan ja aloin uudestaan kaulan alta saippuoida. Max huokaisi.. oliko se pettymystä..

Näin ja näin.. ihana nipukka.. sitäpä pitää taas vähän maistaa.. miten saippuan makuunkin voi tottua.. kierrättelin kieltäni rinnalla.. imin kevyesti nänniä.. No, niin.. lisää saippuaa.. Ja toinen. Maxin kädet eksyivät minun rinnoilleni… ja mielelläni olisinkin antanut hänelle ohjat.. mutta.. pelkäsin, etten kohta pystyisi enää jatkamaan. Hommani oli vielä kesken. Ohjasin päättäväisesti käden kerrallaan olkapäilleni. Nyt on minun vuoroni.. saat varmasti antaa minulle vielä tämän kaiken moninkertaisena takaisin. Älä yhtään epäile.

Napa oli hassu ryppyinen syvennys. Se sai myös osakseen kerroksen saippuavaahtoa ja tarkan pesun. Nyt.. nyt.. .lanteet.. joo täältä en vielä pessytkään. Nämä kaipaavat myös vaahtoa. Näin.. ja näin.. Mitäs vielä? Onkos nyt jotain unohtunut? Joko pitäisi alkaa huuhtoa? Ai, että ei. Ei. Oi, oi. Meinasiko jotain tärkeää jäädä väliin… Tämä seiväshän suorastaan huutaa saippuakäsittelyä. Kävin jälleen kyykkyyn ja hieroin saippuaa suoraan käsiini. Annoin pieniä kevyitä pusuja terskalle… mutta päätin, etten etene vielä. Nyt oli pesun aika. Kyllä vaan. Täältähän jäi kokonaan pesemättä. Nämä pussit täällä alhaalla. Kyllä, kyllä.. en minä kiusaa.. kyllä tässä vielä ehditään.. Otin kuitenkin sienen avukseni. Muuten keskittymiskykyni alkoi olla ihan äärirajoillaan.. Nyt olen pesemässä, nyt olen vaan pesemässä. Hitaasti.. huolellisesti.. huh.. huh.. Jokohan tuli pussit puhtaaksi. Sitten.. sitten on vuorossa viimeisenä.. siis.. tämä seiväs. Sehän on kuin paksu puunrunko. Noin tukevasti kiinni. Varsi kun tuttu, turvallinen HK:n lenkki. Hyväilin sienellä juuresta alkaen. Toisella kädellä autoin saippuaa levittäytymään paremmin. Max huokaili äänekkäästi… huohotti.. ja pidätti välillä hengitystään.. Minä jatkoin ja toistelin itselleni.. keskity, keskity.. pese.. pese… Varovasti ja hitaasti etenin ylös terskaan.. jokaisen poimun hellästi läpikäyden. No niin. Valmista tuli.. Ja nousin ylös seisomaan.

Maxin katse näytti murhaavan minut. Piru.. mikä narttu. Kiusasit.. Mitäh? Nyt huuhdotaan. Otin ja kaadoin koko ämpärin vettä Maxin päälle. Vitsi, nainen. Nyt.. saat lopettaa mitä aloitit. Max käänsi minut kovakouraisesti selin häneen.. ja taivutti ylävartaloani penkkiä kohti. Hän ei edes kokeillut pimppuani.. vaan survoi peniksensä sisään emättimeeni. Wauh.. ihanaa.. rajut työnnöt saivat aikaan mahtavan vyöryn sisälläni. Vielä..vielä.. Max läpsäytti kankkuani.. Tuhma tyttö.. kiusaa toisen äärirajoille.. Aaah.. ahh..

– Oih.. se oli mahtavaa. Sori. Tulin ihan liian nopeasti. Mutta etten voinut enää, sanoi Max. Sinun pesukäsittelysi oli liian kiihottava.

– Hyvä että maistui… olisin vaan halunnut vielä vähän pitkittää.. Mutta onhan meillä koko viikko aikaa ottaa uusiksi. Ja minä tulen vaatimaan hyvitystä. Usko vaan.

– Hei, eihän täällä ole enää lämpöäkään.. Lisätäänkö puita ja aloitetaan alusta. Saunomaanhan me tultiin vai kuinka