Saaran matka

Koulu oli loppunut ja kesäloma ennen uuden koulun aloitusta läheni loppuaan. Uusi kouluni sijaitsi naapurikaupungissa, 50 kilometrin päässä kotoa. Olimme vanhempieni kanssa miettineet kovasti pitkin kesää, miten hoitaisimme kulkemisen. Päivittäiset matkustamiset saattaisivat seuraavan kolmen vuoden aikana tuntua liian tuskallisilta. Saattaisi valkolakki olla liian kovan työn takana.

Onneksi asiaan oli tulossa helpotus. Äitini sisko, siis tätini ja hänen miehensä omistivat pienen yksiön kyseisessä kaupungissa. Tätini mies, Jari, toimi opettajana juuri siinä koulussa, johon olin menossa. Ratkaisu oli siis ilmeinen, minä yksiöön tuttujen silmien valvottavaksi edullisesti ja turvallisesti. Äitini oli hyvin tyytyväinen löytyneeseen ratkaisuun.

Odotin kovasti sitä jonkinlaista vapauden tunnetta. Sitä, kun pääsee kotoaan muuttamaan pois. Tässä tapauksessa ei ihan yhtä vapaana taivaan lintuna voisikaan liihottaa, mutta en oikein uskonut, että minusta siihen olisikaan. Jari ja tätini Jaana olivat oikein mukavia ihmisiä ja olin varma, että saisin vähintään niin paljon huolenpitoa kuin osaisin kaivata. Muuttoon oli aikaa kaksi viikkoa. Pitkät kaksi viikkoa.

Hyvästelin Juhon, lippispäisen, keskikaljan kanssa leikkivän Mazda-kuskin ja istahdin pakettiautoon, joka vei vaatimattoman omaisuuteni suuren kaupungin yksiöön. Sisustin asuntoa ja nautin olostani. Iltaisin katselin telkkaria tai lueskelin, kävin lenkillä, surffailin. Kaikki tämä ihan rauhassa, ilman häiriötekijöitä. Jaana oli kanssani siivoamassa ja järjestelemässä, Jari toimitti painavimmat kamat ja maalasi vielä seiniäkin. Kaikki järjestyi hienosti!

Koulu alkoi ja päästiin opiskelun makuun. Tapasin Jaanaa ainakin pari kertaa viikossa ja Jarin näin koulussa päivittäin. Viihdyin koulukavereideni kanssa ja kävin ahkerasti uimassa ja asuntoni lähellä sijaitsevalla kuntosalilla. Äitini kantoi huolta tyttärestään, "kun ei se edes soittele". Ensimmäinen koulukuukausi kului kuin siivillä.

Eräänä iltapäivänä Jari vinkkasi minulle ja kysyi kuulumisia. Kerroin ja Jari sanoi, että voisi hakea vaikka jotain syötävää ja tulla illalla käymään. Ehdittäisiin jutellakin vähän. Minusta se oli oikein ihana ajatus. Pidin Jarista kovasti, eikä minulla ollut mitään noutoruokaakaan vastaan. Menin koulusta kotiin, sieltä tunniksi uimaan, kotiin siivoamaan ja sitten olikin valmista.

Kello raksutteli jo kuuden yli, kun ovikello kilahti. Avasin Jarille oven ja hän tuli sisälle. Kiersin käteni Jarin ympärille ja halasin häntä, kuten olin tehnyt satoja kertoja aiemminkin. Hänen ihana partavetensä tuoksu saavutti nenäni ja maltoin jo päästää irti Jarista.

Jari oli lähes kaksimetrinen, raamikas mies. Vähän mahaakin oli ilmaantunut, mutta se ei vienyt hänen miehekkyyttään mihinkään. Ehkä päinvastoin. Itse olin puoli metriä lyhyempi ja enemmän kuin kaksi kertaa kevyempi kirppu, joten Jarin läsnäolo tuntui turvalliselta.

Söimme ja juttelimme. Jarilla ei tuntunut olevan kiire mihinkään ja minulle se sopi. Jari kyseli minulta muutosta, asettumisesta, koulusta, yksinäisyydestä ja oikeastaan kaikesta. Istuin hänen vieressään sohvalla ja siinä jutellessamme hän haroi hellästi hiuksiani. Kerroin auliisti esimerkiksi siitä, miten olin onnellinen hänen olemassaolostaan. Jari kertoi puolestaan nauttineensa saadessaan seurata minun kasvamistani naiseksi vuosien varrella. Tunsin hänet koko ajan läheisemmäksi. Minusta tuntui, että kietouduin häneen täydellisesti. Lopulta istuimme vain hiljaa, minä hänen sylissään.

Jari ohjasi leukaani sormellaan, niin että huultemme osuminen toisiinsa oli välttämätöntä. Suutelin häntä ja hän minua ja se tuntui luonnollisimmalta asialta koko maailmassa. Siirryin hajareisin Jarin syliin ja jatkoimme suutelemista. Veri kohisi suonissani ja päässäni pyöri. Olin melkein humalassa hänestä. Hänen suuret kouransa hyväilivät kylkiäni ja selkääni ja minä pidin hänen kaulastaan kiinni, kuin peläten hänen lähtevän.

Jari nousi ylös ja nosti minut mukana kevyesti kuin sokeripaketin. Hän nosti minut sängylleni selälleen ja tuli itse viereeni. Hän ryhtyi avaamaan paitani nappeja ja minä olin niin mukana! Ensimmäisen kerran tajusin olevani ihan oikeasti kiimasta sekaisin. Olin jotenkin ollut niin Jarin suudelmien lumossa, etten ymmärtänyt koko asiaa.

Jari kuiskutteli nappeja avatessaan:

- Sä olet tosi upea! Sä saat mut sekaisin..

Hän avasi paitani ja ryhtyi nostamaan kauluspaitani alla ollutta toppia ylöspäin. Nousin hieman, jotta Jari saisi sen yltäni. Jari jatkoi vielä riisumistani ja hävitti leggarini ja pikkuhousuni samalla nykäisyllä. Minä autoin, kuin olisin sitä tehnyt ikäni.

Makasin Jarin vieressä ilkialastomana. Halusin hänen tekevän minulle kaiken! Jari suuteli nännejäni, jotka seisoivat erektiossa kuin pylväät pienen poveni huipulla. Se tuntui ihan koko vartalossani ja minusta tuntui kuin sulaisin. Jarin käsi liukui hiljalleen kohti alavatsaani ja minä huomasin avaavani jalkojani häntä varten. Kun Jarin vaativa sormi kosketti pimppaani, tajusin, etten ollut varmaan koskaan valunut näin. Minusta tuntui, että koko alapääni oli yhtä G-pistettä, kun Jari siveli häpyäni varoen. Jari lisäsi vähän painetta ja painoi sormeaan kovemmin. Hän etsi tottuneesti klitorikseni. Pientä liikettä, varoen ja hellästi. Minä en ollut enää hetkeen hallinnut itseäni, enkä varsinkaan, kun selkäni nousi kaarelle ja hyökyaalto meni ylitseni. Sain orgasmin, jollaisesta en ollut koskaan tiennytkään. Äänekäs huokaus pääsi suustani ja taju tuntui lähtevän. Vartaloni vapisi kauttaaltaan, enkä pystynyt pidättelemään itkuani. Jari piti minua tiukasti sylissään ja minä nyyhkytin, onnesta, luulisin.

Olimme Jarin kanssa sängyllä pitkään. Minusta se oli ihanin paikka, missä olin koskaan ollut. Minulla ei jostain syystä ollut minkäänlaista häpeän tai nolostumisen tunnetta. Jari käänsi peiton ylleni, suuteli minua ja kuiskasi:

- Nyt täytyy mennä. Nähdään huomenna. Mä voisin tulla toistekin käymään.... Moi sit, kulta!

Moikkasin Jaria. Kuullessani oven sulkeutuvan, tajusin, että ehkä Jarikin olisi halunnut.... Päätin, että asiaan tehdään korjaus.