Paranoid

Perjantai-ilta. Katsoin tyytyväisenä peilistä alastonta suihkunraikasta vartaloani. Nuuskaisin kainaloani, jännitin rintalihakseni ja virnistin peilikuvalleni. - Väinö, tänään ei yksikään nainen voi vastustaa sinua...

Ensin lähiökuppilassa pari nopeaa pitkää ja sitten paikallisbussilla keskustaan yökerhoon. Liikaa ei saisi juoda, mutta sen verran, että juttu luistaa. Kotikaupunkini suosituin menopaikka, TechnoHell kuhisi väkeä. Näin alkuillasta jono sisään ei ollut vielä pitkä. Jätin takin narikkaan ja riensin tiskille. Tilasin Jägermeisterin ja silmäilin asiakaskuntaa. Tanssilattialla väki yritti tanssia Ketchup Dancea. Minua hävetti heidän puolestaan. Korvissa soiva monotoninen jumputus vitutti, mutta en todellakaan tullut tänne musiikkia kuuntelemaan. Nurkkapöydässä näytti istuvan tylsistyneen näköinen kaunis neito. Lähdin kävelemään pöytää kohden ja ohimennen huusin DJ:tä soittamaan Paranoidin. Hän heilautti keskisormea vastaukseksi.

Istuin mitään sanomatta tytön pöytään. Tyttö vilkaisi minua ja hymyili. - Istuit sitten siihen. - Voin myös poistua, jos haluat. - Älä suotta, mutta tanssimaan en lähde. - En minäkään tanssi juuri koskaan, tanssilattialla mä oon yhtä elastinen kuin rautakanki. Kysyin halusiko tyttö juotavaa. Hän kertoi olevansa kuskina tyttökaverilleen ja osoitti yhtä tanssilattialla persettään keikuttavaa pakkelihirviötä. - Se halus lähtee vähän bilettään. - Sanoiko se tosiaan ”bilettään”? Kysyin tytöltä. - Joo, eiks ole ärsyttäviä sanoja: ”bilettää” tai ”rulettaa”? - Tekis mieli aina oksentaa, kun kuulee niitä, myönsin. Nauroimme yhteen ääneen. Hienoa, olimme heti samalla aaltopituudella. Tästä saattaisi kehittyä jotakin. Kaiken lisäksi tyttö oli läheltä katsottuna kauniimpi kuin baaritiskiltä oli näyttänyt. Hieman yli parikymppinen brunette, ei liian meikattu, täyteläiset huulet saivat minut kuvittelemaan kullini jo niiden väliin. Kireän paidan alta pullottavat rinnatkin näyttivät odottavan miehistä puristusta.

- Anteeksi, en esitellyt itseäni. Mä oon Väinö tai siis Väiski. - Ai jaa, aika harvinainen nimi noin nuorelle miehelle. Mä oon Satu, Satu Linna. - Satulinna, vanhempasi taitavat olla huumorintajuisia. Mä taas olen Lumilinna. Tytön ilme oli yhtäaikaa ilahtunut ja hämmästynyt. - Oletko sä Väinö Lumilinna? Se tyyppi, joka on kirjoitellu novelleja sinne suomi24.fi:hin?

Olin vähintään yhtä hämmästynyt. - Ootko sä muka lukenut niitä? - Oon, mutta mä luulin, että sun nimi on joku salanimi. - Mun nimi kuulostaa jo valmiiksi huonolta väännökseltä Väinö Linnasta, joten en viitsinyt keksiä mitään muutakaan. Mitä muuten pidät novelleistani? - Monet on tosi hyviä, mutta nää kaksi viimeistä oli aivan hirveitä, se äiti-poika-tarina ja sit se Madeleine-juttu. Onneksi ne on poistettu sieltä palstalta.

Tunsin piston omassatunnossani. Liian moni ihminen oli saanut kärsiä ajattelemattomuuteni vuoksi. - Joo, ne vähän meni yli. Mä olen säälinyt niitä satoja äitejä, jotka on joutunut sen novellin vuoksi poikansa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. - Oletko sä miettinyt miltä presidentistä tuntui, kun hän luki ”Madeleine Helsingissä” –novellin. - Arvaa vaan! En ole saanut nukutuksi moneen yöhön. Onneksi sentään Madeleine ei osaa suomea. Ei ole mikään puolustus, että ne on mielikuvitustarinoita. Miksi sinä muuten luit sen äiti-poika-tarinan loppuun? - Minähän olen vain heikko ihminen. Se novelli järkytti mua, mutta en ymmärtänyt lopettaa. Luojan kiitos, että jotkut viisaammat saavat päättää puolestamme, mitä kannattaa lukea ja mitä ei. - On niin turvallinen olo, kun Isoveli valvoo! - Malja sensuurille!

Satu jatkoi vielä keskustelua novelleista. - By the way, muutenkin sun ja monien muidenkin novellit on liian pitkiä. On ihan turha kirjoittaa mitään alkulöpinöitä. Hyvässä novellissa tyttö on saunassa, poika tulee sattumalta sisään ja tyttö kiihottuu ja haluaa nussia.

Satu oli harvinaisen älykäs tyttö, täytyi tunnustaa. Olin huomannut saman asian, että seksinovellissa ei juonia tarvita. Kerroin hänelle vielä, että toinen hyvä juoni on tälläinen: poika tapaa baarissa tytön ja he menevät saman tien pojan kotiin paneskelemaan. Satu siirtyi istumaan tiiviisti viereeni. -Yritätkö sä kenties vihjailla jotain... Otin Satun käden käteeni ja kumarruin antamaan hänelle suudelman. Satu ei vastustellut vaan työnsi kieltään kohti nieluani. - Väinö, voisitko sä kirjoittaa novellin susta ja musta? - Näytä ensin henkilöpaperis, en mä voi kertoa tarinoita alaikäisistä.

Olin helpottunut, Satun syntymäaika oli syyskuussa 1980, eli tyttö oli 24-vuotias. - Mä soitan vielä mun vanhemmille ja varmistan, ettet sä vaan oo edes mun siskopuoli. - Sä oot ihan höpsö. Mut soita vaan, ettei tuu jälkiseuraamuksia. Äiti ja isä ihmettelivät myöhäistä soittoaikaani ja outoa kysymystäni, mutta kertoivat minun olevan heidän ainoa lapsi. Satu alkoi käydä jo kuumana, käsi hyväili housujeni etumusta. Pimeässä baarin nurkassa oli hyvä tutustua toiseen hieman syvemmin eikä Satu vastustellut, kun ujutin kättä hänen paitansa alle. Rinnat oli ihanan piukat, nännit olivat yhtä kovat kuin housuissani tykyttävä penikseni. Suutelumme muuttui yhä rajummaksi. - Mä olisin jo ihan valmis, Satu sanoi kiimaisena. –Koita vaikka.

Työnsin käteni housujen vyötäröltä sisään. Housut joustivat juuri sen verran, että yletyin tuntemaan ensin paljaaksi ajellun häpykummun ja sitten hänen vakonsa kosteuden. Satu avasi pari housun nappia helpottaen käteni tutkimusretkeä. Sormeni upposi häpyhuulten väliin ja Satu näytti nauttivan. - Kyllä tästä jo jonkinlaisen novellin saa kirjoitettua, hän huohotti. - Taatusti. Sadun huohotus vain kiihtyi. Hän kehui sorminäppäryyttäni ylimaalliseksi. Sanoin, että kitaran soitosta on sentään jotain hyötyä. Sain lopulta tytön laukeamaan. - En ole ennen lauennut ilman nuolemista, nyt sä saat osasi. Satu ryömi pöydän alle.

Ahneet sormet avasivat housuni ja ottivat kovana sykkivän kyrpäni esiin. Ensin Satu runkkasi pelkällä kädellä. Sitten Satun täyteläiset huulet ottivat miehuuteni kosteaan syleilyynsä. Suljin silmäni ja nautin. Nautintoni keskeytyi, kun kuulin järjestysmiehen äänen. - No niin juippi ja sinä imuri siellä pöydän alla. Voitte lähteä tutustumaan toisiinne jonnekin muualle. Satu kömpi nauraen pöydän alta ja minä napitin housuni kiinni. Satu kävi hakemassa ystävänsä tanssilattialta ja poistuimme kolmisin pihalle. - Tuutko Satu mun luokse yöksi? - En mä voi, kun mun pitää kuskata tota Piritaa, mutta mä voisin tulla huomenna kylään. Laita vaikka sauna päälle... Annoin Satulle osoitteeni ja menin vielä jatkamaan iltaan yhteen pubiin. Join Jägermeisteria filmin katkeamiseen saakka ja ehkä vielä senkin jälkeen.

Heräsin seuraavana päivänä puolilta päivin. Ei lainkaan krapulaa, omituista? Kotiin tulosta minulla ei ollut mitään mielikuvaa, luultavasti taksilla. Jäin odottelemaan Satun tulemista. Väänsin kiukaan päälle viideltä iltapäivällä.

Kuuden jälkeen ovikello soi. Avasin oven ja päästin Satun sisään. Hän oli pukeutunut tuulipukuun ja värjännyt hiuksensa vaaleiksi. - Moi, onks sauna jo lämmin? Mä juoksin iltalenkin tässä samalla, kun kerran saunaan mut kutsuit. - On se jo valmis. Sä oot värjännyt tukkasi. Satu katsoi minua oudoksuen ja sanoi olleensa aina blondi. Ehkä hämyisessä baarissa hän vain näytti ruskeatukkaiselta.

Annoin tytölle pyyhkeen ja hän meni saman tien kylpyhuoneeseen. Hetken päästä minäkin uskaltauduin saunaosaston puolelle. Kiedoin pyyhkeen lanteilleni ja menin löylyhuoneeseen. Satu peitti rintansa ja risti jalkansa, kun näki minut saunan ovella. - Ai, sä aiot tulla samaan aikaan tänne? - Haittaako se? - No eipä kai... Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, ehkä meitä molempia hävetti edellisillan kohtaus TechnoHellissä.

Avasin lopulta suuni. - Ei sun tarvii rintojas hävetä. Ota ihan rennosti. Satu otti kätensä rintojen edestä ja paljasti kaksi pyöreää kumpua, joiden keskeltä nousi punaiset nännit. Kesästä oli vielä muistona haaleat rusketusrajat. Pyyhkeeni alla alkoi tapahtua jotain. Tyttö huomasi saman kuin minä, eikä saanut katsettaan irti nousevasta ja laskevasta pyyhkeestä. - Mikäs sun pyyhkeen alla on piilossa? Kiskaisin pyyhkeeni pois ja paljastin Satulle eilisillasta tutun kapineen. - Tämä!

Hikikarpalo valui Satun tissiä pitkin ja pysähtyi katselemaan nännin päähän kuinka tyttö tarttui kiinni himon kovettamaan kulliin. Satu alkoi runkata kaluani ja avasi reitensä minulle. Hämmästyin nähdessäni vaaleanruskean häpykarvoituksen. Tyttöhän oli tuntunut edellisiltana posliinilta, mutta toisaalta olinhan minäkin silloin hieman juovuksissa. En vaivannut asialla päätäni sen enempää vaan painoin käteni Satun pillua vasten. Pimppi oli jo valmiiksi märkä. Satu voihkaisi hiljaa, kun keskisormeni painui sisälle etsimään G-pistettä. Tytön käsi vatkasi edelleen kovaa lihaani. - Olisitko jo valmis? Kysyin Satulta - Jooh...Sun sormet on ihanat...

Siirryin polvilleni alemmalle lauteelle tytön jalkojen väliin. Satu siirsi kauniisti muotoutuneen pyllynsä aivan lauteiden reunalle. Kiusasin kullini päällä klitorista ja välillä painoin sitä varovasti häpyhuulten väliin. - Ole sitten hellä, mä oon vielä neitsyt. Tieto kiihotti minua lisää. En ollutkaan pitkään aikaan korkannut muuta kuin olutpulloja. Työnsin kyrpääni hieman syvemmälle, kunnes tunsin esteen edessäni. Vedin kullia hieman ulospäin ja painoin sitten voimalla läpi immenkalvon. Satu ulvahti kivusta, mutta joka työnnön jälkeen tytön ääni muuttui entistä nauttivammaksi. Polveni puutuivat, mutta se ei haitannut. Jonkin verran verta oli valunut lauteille todisteeksi tytön neitsyydestä. Puristelin molemmin käsin tytön pyöreitä rintoja. - Älä vaan laukee sisälle. Mä en haluu tulla raskaaks, mutsi tappais mut ja varmaan sut myös. Aaahh...tekee ihanaa... Viime tipassa sain vedettyä kyrpäni ulos. Mällini lensi pitkin lauteita ja Satun vartaloa. Tyttö hieroi spermaisia rintojansa yhä kiimaisena. Sitten hän meni pesulle, minä jäin huohottamaan yksin lauteille.

Peseydyttyäni ja pukeuduttuani menin olohuoneeseen. Satu istui sohvalla ja selaili vanhaa Aku Ankkaa. - Oliko hyvät löylyt? Satu kysyi sarjakuvalehden takaa. - Mahtavat, meidän saunapanosta saa kirjoitettua loistavan novellin. - Juha, et kai sä oo taas alkanut kirjoittaa niitä seksinovelleja? Ja mistä panosta sä puhut? - Mä oon Väinö, älä viitsi pelleillä, Satu. - Satu? Mä olen Sari, sun pikkusisko. Sä oot Juha taas aivan sekaisin. - Hahhah, mulla ei ole siskoa. Mähän eilen piruuttani soitin ja kysyin äidiltä, etkö muka muista. - Niin soititkin meille. Äiti vastas ja sä pyysit mua tänään saunaan. Ajattelin tulla kylään, kun sua ei oo kotonakaan näkynyt pariin viikkoon. - Mutta enhän mä voi kirjoittaa novellia, jossa mä panen siskoani. - Sä et todellakaan ole pannu mua. Älä puhu noin pelottavia. - Kuinka vanha sä sit muka oot? - Täytän ens kuussa 16. - Alaikänen ja sisko? Mun novelli poistetaan ihan varmasti. Mutta minä olen Ingrid ja Juhani Lumilinnan ainoa lapsi, novellikirjailija, ei mulla ole siskoa... - Juha, rauhoitu. Väinö on sun keksimä hahmo, sä vaan kuvittelet olevasi Väinö. Kuuntele nyt, sinä et ole pannut ketään. Sä menit saunaan yksin mun jälkeen ja tulit yksin sieltä pois.

Satu oli joko loistava näyttelijä tai sitten hän oli skitsofreenikko. Epävarmuus alkoi kuitenkin kalvaa sisimpääni. Jos Satu on sittenkin siskoni ja hän oli huijannut minut seksiin, koska tiesi etten voi kirjoittaa siitä novellia.

- Mä vein sulta neitsyyden! Tule saunaan katsomaan, en siivonnut lauteita. Tyttö seurasi minua saunaan, näytin hänelle lauteet, joilla oli vielä sperma- ja veritahroja. Tyttö otti muutaman askeleen taaksepäin ja alkoi itkeä. - Mitä sä oot täällä tehnyt! Juha, sä pelotat mua. Sä joudut taas pakkohoitoon niin kuin kesällä. Aloin hermostua hysteeriseen tyttöön ja pyysin häntä lähtemään. - Satu, sun on paras poistua täältä. - Juha, mä oon sun sisko, enkä mä halua, että sä oot taas hullu! - Lähde nyt vaan. Tänään on lauantai ja TechnoHell täynnä naisia, jotka haluaa naida mua. - TechnoHell? - Niin, meidän kaupungin paras menomesta. Siellähän me perjantai-iltana eli eilen tavattiin. - Voi Juha-parka, tänään on torstai 31. lokakuuta ja meidän kylällä on ainoastaan Osmon Krouvi. Mun pakko kertoo mutsille ja sä joudut taas psykiatriselle osastolle. Sitä paitsi sun kynnyksellä oli ainakin viikon posti. Ootko sä edes syönyt mitään? Sä näytät niin sairaalta. - Häivy nyt skitso ämmä!!

Sekopää lähti itkien ja minä jäin sohvalle odottamaan pulssini laskeutumista. Jonkin ajan kuluttua puhelimeni pärähti soimaan. Katsoin näyttöä: ÄITI SOITTAA. - Haloo? - Äiti tässä moi. Sari tuli äsken itkien kotiin ja sanoi, että sä oot taas alkanut kirjoittaa niitä novelleja. Juha, meidän varmaan kannattaisi mennä huomenna lääkäriin. - Olette valitettavasti erehtyneet henkilöstä. Täällä ei asu ketään Juhaa. Minä olen Väinö Lumilinna. Kuuluisa novellikirjailija.

Katkaisin puhelun. Kaikenlaiset hullut sitä ihmiselle soitteleekin. Onneksi TechnoHell aukeaa kohta.