Matkalla Tampereella

Tämä on taas niitä juttuja, että moni alkaa miettiä mielessään, että sepitän nämä blogit. Kaikesta huolimatta koitan nyt vakuuttaa, että pyrin todenmukaisuuteen siinä määrin, kun se subjektiivisesti on mahdollista.

Viime talvena, aika pian Varatun miehen ja minun suhteen loppumisen jälkeen, palautettuani seuranhakuni “kyllä” merkintään. Aloin jutella miehen kanssa. Pian jo soiteltiinkin ja se tuntui mukavalta. Luonnolliselta ja sai aina hyvälle mielelle. Laskeskelin mielessäni, että tässä olisi ainesta muuksikin kuin panoksi. Halusin kuitenkin ottaa aikani, ettei tästä tulisi pelkkä laastari juttu. Välimatkaakin riitti aina tampereelle saakka…

Lopulta meidän piti tavata, mutta rakastuin Jenkkiin ja vedin kaikki muut viritykset alas. Tiesin mitä haluan ja oikeudenmukaisuuden nimissä oli vaan reilumpaa selittää kaikille, mikä on tilanne. Hän oli ymmärtäväinen ja edelleen soiteltiin. Kai minäkin piristin hänen päiväänsä. Hauska hiukan änkyttävä puhetapa mahdollisti huulen heiton ja teki vakavistakin keskusteluista hauskoja.

Hänen piti tulla Tampereen miittiin, mutta tuli kipeäksi ja joutui sairaalaan. Uutta ehdotusta ei enää tullut. Oletin varmaan, että jänisti koko hommasta. Kunnes tuola Lapin reissulla yhtäkkiä tuli olo, että olikohan tälle sittenkin oikeasti tapahtunut jotain pahaa, kun ei ollut kuulunut? Oliko hengissäkään enää?

Lähetin keskellä yötä paniikki viestin kysyäksen asiasta. Aamu 8 tuli vastaus. Tunsin tarvetta nähdä tämän, jos se vielä olisi mahdollista. Olin mokannut jo ihan tarpeeksi monta mahdollisuutta Jenkin takia. Soiteltiin ja sovittiin, että tulen Tampereelle. Ei enää mitään “jos natsaa” keskusteluja vaan ihan vaan…

Pari päivää ennen sovittua tapaamista hän soitti, että on varannut hotellin. Se tuntui pahalta. Olinkin varmaan hiukan alakuloisen kuuloinen. Olin odottanut, että pääsen tämän kotiin ja voin sitten olla sielä viihtymisestä riippuen päiviä määrän X, mutta ei tämä ollutkaan sitten sellainen juttu kuin luulin. Huorat viedään ensitapaamisella hotelliin, kaupungissa jossa itse asuu. Lähdin silti. Halusin uskoa, että sille on hyvä syy, niin kuin olikin!

Seisoin Sokoksen oven edessä odottamassa. On tapana luottaa siihen, että minut tunnistetaan, eikä arvailla ohikulkijoista. Sen 20minuutin aikana, kun seisoin siinä kävi jo 2 muuta miestä kyselemässä olenko se ja se. Se oli kuin Helsingissä Stockmannin kellon alla odottaminen: Aina oli jonkun sokkotreffit johon liittyi toiveajattelua.

Kun mies pamahti siihen, en tuntenut heti. Hän sanoin vain “hei” ja seisoi siinä. En ollut varma, tuliko hänkin vain yrittämään minua vai oliko se hän. Oli. Ehdin kuitenkin kuulemma vilauttaa silmissäni “voi vittu mikä jätkä”-ilmeen. Simistäni kun näkee kaiken…Olin kieltämättä päässäni, äänensä perusteella kuvitellut hiukan vähemmän pelottavaa, vähemmän parrakasta ja enemmän tukkaa omaavaa miestä. Lisäksi yleensä, kun mies sanoo olevansa minua pidempi se harvoin pitää paikkansa. Nyt minäkin oikeasti katselin ylöspäin.

Yleensä halaan uusia tuttavuuksia. Nyt huomaisn olevani hiukan pelokas ja seisovani vinosti pois päin kädet puuskassa. Keskittyen ääneen. Vakuuttaen itselleni, että tämä oli ihan tuttu mies, vaikka ei näyttänyt siltä. Kuulosti kyllä. Nauroi vähemmän. No, olihan hän nähnyt pettyneeen ilmeeni. Tuskin siinä kamalasti naurattaa…

Lähdettiin syömään. Muutuin omaksi itsekseni, kun pääsin kiinni juttuun. Ruoka oli hyvää ja hän tarjosi. Kiitin nöyrästi. Katse tosin hakeutui helposti pois edelleen. Oli jotenkin helpompi olla sen mielikuvan kanssa. Reippaana tyttönä kuitenkin maksoin autoni ulos sokoksen parkkihallista ja ajoin hotellille hänen perässään. Sain kuulemma edelleen valita halusinko hänet sinne…

Neljän seinän sisällä kaikki muuttui äkkiä luontevammaksi ja minun “whattahell” asenne astui kuvaan. Mielummin menee eikä meinaa. Suudeltiin sängyllä ja minun vaatteni alkoivat vähetä. Nousin ylös ja riisuin itse alusvaaatteisilleni. Mies upotti kasvonsa reisieni väliin ja nuoli. Jouduin hiukan toppuutteelemaan, mutta hän selvästi viihtyi siellä. Siirsi valkoiset kukka stringini syrjään ja antoi sormen löytää tiensä sisääni. Suu oli innokas, eikä ehkä koko ajan ymmärtänyt, miten herkkä se on. Kiemurtelin, mutta nautin ja vaikka kuinka ajattelin haluavani olla iloksi ihan oikeassakin aktissa, niin tulin. Mies vain innostui sykkimisestäni ja orgasmi oli voimakas. Koitin kiemurrella karkuun vikkelää sormea ja ahnasta suuta, mutta ne rauhoittuivat vasta kun minäkin.

“Tarvitsetko sinäkin sen tunnin aikaa ennen kuin taas pystyt?” hän kysyi viitaten aiempaan keskuteluumme tulemisen jälkeen uuden stondiksen saavuttamisesta. “En ehkä tuntia, mutta hetken kuitenkin” vastasin ja annoin pääni roikkua sängyn reunan yli. Olin hiukan huolissani, että vielä pitäisi pannakkin, sen verran voimakas oli orgasmi ollut. Hänellä ei tuntunut olevan kiire mihinkään.

Tiesin kyllä syttyväni uudestaan, kun pääsisin asiaan. Kun suutelu taas jatkui hän koitti suudella myös rintojani. Vapautin ne liiveistä ja nousin miehen päälle. Siellä se seisoi tanakasti allani. Vaatteet saivat lähteä. Laskeuduin alas ja upotin kullin suuhuni. Mies nautti ja kokeilin, niin hellää kuin rajua tyyliä, mutta kaikki tuntui olevan yhtä mieleistä. Hmn…Nautinnon tutkiskeluun meni tovi, enkä keksinyt vielä, mikä tämän miehen juttu olisi. Kun tuntui, että hampaat alkoivat hangata omien huulien sisäpintaa päätin nousta ratsaille. Keinuin päällä kiusoittelevasti ja suutelin kiimaista miestä.

“Jotain puuttuu” kuiskasin suutelun sekaan ja mies nousi etsimään kortsua. Hän jäi istumaan sängyn reunalle. Menin kontalleni viereen ja näykin hieman kullintyveä tyveä. Ilmeisesti pystyssä pysyminen ei kuitenkaan ollut ongelma hänelle.

Hän kävi makuulleen ja nousin samantien ratsaille. Sisään pääsy ei ollut niitä helpoimpia. Olin kyllä kostea ja haluakas, mutta “portti” oli edelleen kiinni orgasmin jäljiltä. Supistunut pillu kuitenkin tuntui miehestä erityisen hyvältä sillä voihkaisu oli äänekäs, kun se lopulta upposi. Ratsastin vauhdilla. En uskonut hissutteluun, koska äskisellä suihinotolla normi mies olisi tullut viidesti – en siis kiusannut enään vaan annoin mennä ja panin kunnolla. Aloin kuitenkin itse tulemaan – taas! Hyppäsin pois satulasta ja käänsin takamukseni. Asennon vaihdos ei auttanut…päin vastoin, tulin samantien.  Suorastaan huutaen. Vajosin vatsalleni ja mies jatkoi, kuin ei olisi koskaan saanut. Huusi välillä hänkin ja tikkasin menemään. Olin jo ihan väsynyt orgasmeista, mutta mies vaan jatkoi. Tuntui, että menetän ääneni, mutta silti jokaisella työnnöllä suustani pääsi hallitsematon parkaisu.

Harvemmin tunsin itseni näin lahnaksi, näin pannuksi. Ylipäätään harvemmin olin alla – ainakaan näin, että en hallinnut enää tilannetta. Mies käänsi minut selälleen ja nosti jalkani pystyyn. Painoin häpykumpuani alas nähdäkseni kullin uppoamisen sisääni. Aloin hyväillä kitoristani ja olin taas tulossa, kun kulli yhtäkkiä lipsahti ulos, mutta työntyi samantien sisään. Se tuntui vähän liian helpolta? Mieleeni nousi huoli kortsun voinnista. Koitin olla ajattelematta asiaa, mutta fiilis laski väkisinkin ja lopulta kysyin “ymnh…Onko se kortsu ihan ok?” Hän veti kullin ulos tutkiakseen asiaa ja eihän se ollut….ei siitä ollut jäljellä kuin aivan tyveen saakka painunu riekale.

“Ei sinulla ei ole nyt mitään tauteja” Hän vastasi kysyvään ilmeeseeni “Ei, et myöskään ole raskaana” hän jatkoi, maaten hikisenä vieressäni. ” En minä vielä ole siellä saakka. Olen vasta siinä, että miten se kestää noin kauan!”

Pääsin kyllä ahdistumaan kortsuttomuudestakin, mutta ei hän tullut, vaikka jatkettiin aamuyölle. Välillä olin jo aika varma, että vintti sammuu, mutta sitten sain Colaa<3 Juteltiin ihan vakaviakin nyt. Oli niin mukavaa siinä kainalossa, että siihen olisi voinut vaikka tottua. Hän kuitenkin päätti kertoa minulle saaneensa kuolemantuomion. Päässä kasvain, jota ei voinut hoitaa. Väkisinkin ajattelin, että etsinkö alitajuisesti vain suhteita joilla ei ole tulevaisuutta vai kelpasinko minä vaan silloin kun pystyi olemaan varma, ettei se ollut ikuista? Halusi kuitenkin nähdä minua, niin kauan kuin se nyt oli mahdollista. Miksi ei? Ihan yhtä kuolevia me kaikki olemme. Se että tietää lähtönsä ajankohdan – edes hatarasti – luulisi olevan lopulta parempi. Ehtii tehdä rauhan ja valmistella lähtönsä.

Jos jään huomenna auton alle olen silloin aivan yhtä kuollut… Tiesin, että kesä saatto-osastolla oli tehnyt minulle tämän. Hyväksyin kuoleman. toivoin, ettei pidä minua kylmänä, kun juttelin asiasta ja pyörin kainalossa omiani. Sääliä ei kukaan kaipaisi, siitä ainakin olin varma. Änkytys lisääntyi ja silmät kostuivat, kun hän puhui elämästään, mutta mies ei itkenyt.

Lohdutin ainoalla osaamallani tavalla…

Kun pimpsa ei enää kestänyt siirryin takaisin suihinottoon. Nyt keksin sen. Hän värisi nautinnosta, kun kuolasta märkää kullia runkkasi kaksin käsin kiertävin liikkein ja siitä kun kullin painoin syvälle nieluun ja heilutteli kieltä. Nyt mies oli valmis tulemaan. Tunsin sen kädessäni olevasta kullista, mutta ei hän tullut. Olin kiihottunut miehen nautinnosta ja nousin vielä ratsaille.

Kulli tuntui nyt paljon suuremmalta herkässä pimpsassa. Pohja tuli vastaan ja äkkiliikkeistä pääsi huuto.  “Anna tulla vaan” hän sanoin, kun huomasi että vaihdan rytmiä ja asentoa estääkseni orgasmin, jonka jälkeen tiesin etten enää jaksaisi. Tarjosin takamustani ja hän tarttui siihen…yllättäen tulin taas ja olin täysin puhki. Nukuimme selin toisiimme hänen kätensä koskettaen kevyesti pakaraani.

Aamulla oli taas seksiä ja nousin hänen kanssaan aamiaiselle. Kun palasimme sieltä, riisuin ja menin takaisin sänkyyn tämän tehdessä lähtöä töihin. Hänellä seisoi taas. Hän suuteli minua ja rintojani himokkaasti, mutta lähti kuitenkin töihin. Kertoi haluavansa nähdä minua vielä – vastasin haluavani myös. Nukuin hieman lisää ennen kuin nousin suihkuun ja lähdin. Oli taas epätodellinen olo. Harhailin autolla pitkin Tamperetta selvittääkseni päätäni…