Kuntosalilla II

En oikein ymmärrä normaalisti erittäin terävän ja loogisen ajatuksenkulkuni viimeisiä polvia. Onko minulle kasvanut oma tunto vai onko kyseessä joku alitajuntani oivaltama vielä tietoisuuden tasolle pullahtamaton aspekti viimeisimmässä tempauksessani? Olen nimittäin täysin vastoin tapojani lupautunut auttamaan puolituttua kaveriani hädässä. Veikkonen on saanut vihdoin ja viimein järjestettyä hieman lomaa sydänkäpynsä kanssa ja minä olen lupautunut tuuraamaan häntä kuntosaliohjaajana suorastaan liikuttavaa korvausta vastaan. Ihan kuin minulla ei olisi parempaa tekemistä keskiviikkoiltana.

Istun salilla tiskin takana ihmetellen paikan hypernarsistista ilmapiiriä ja saliväen hedonismia. Miten ihmeessä aikuiset ihmiset voivat olla noin kiinnostuneita itsestään ja kehostaan? Itselläni motiivit punttiharjoitteluun ovat tietenkin aivan toiset, kun näin nuorena pitää huolta erityisesti keskivartalon lihaksista, vanhuuspäivät muodostuvat helpommiksi. Just joo. Tarkemmin ajatellen siinä sikspäkissä on kyllä jotain muutakin. Ainakin rakkaan vompattini mielestä.

Iltapäivä ja ilta uhkaavat muodostua toivottoman pitkiksi, kun sali vuoroni aluksi kaikuu tyhjyyttään. Paikalle on vaivautunut kaksi vaivaista kuntoilijaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaan meno alkaa muuttua lupaavammaksi heti viiden kieppeissä, lieneekö ajankohdan osuminen keskimääräisen työpäivän päättymisen kohdalle sattumaa.

Herään katatonisesta horroksestani, kun kerrassaan ihastuttava neitokainen silmäripsiään räpsytellen kysyy minulta, missä tuuraamani kolli mahtaa piileskellä. Reiluna kaverin kuulutan suureen ääneen hänen karanneen ruotsinkielisen papintyttären kanssa Las Vegasiin mielessään ei suinkaan suuret voitot rulettipöydässä vaan syntinen hääyö nuorikkonsa kanssa. Kumma kyllä räpsyttely loppuu siihen kuin kanan lento. Ymmärrän nopeasti, ettei valitsemani kommunikointistrategia välttämättä ole se aivan optimaalinen ja päätän ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin mikäli siihen tilaisuus aukenee.

Ja aukeneehan se. Alitajuntani on sitten kuitenkin oikeassa. Illan edetessä salille virtaa sankoin joukoin paitsi erittäin kehittyneitä miesvartaloita, vielä kehittyneempiä naisvartaloita. Positiivisten aistiärsykkeiden virta uhkaa käydä ajoittain suorastaan ylivoimaiseksi. Sääli ettei ihminen kykene kohdistamaan silmiään toisistaan riippumatta kahteen eri kohteeseen. Tuolle kyvylle olisi nyt käyttöä.

Iltapäivän ja illan kuluessa ehdin esittelemään erinomaisia flirttitaitojani yhdelle jos toisellekin upealle ilmestykselle. Jopa useammalle kerrallaan. Ehdin jo vakavissani pohtia, josko olen ymmärtänyt kutsumukseni hierontaan ja – hmmm – eksoottiseen esiintymiseen väärin, ehkäpä tulevaisuuteni kuitenkin on kuntosalibisneksessä?

Työtunnit kuluvat kuin siivillä. En olisi ikinä uskonut nauttivani ns. normaalista työstä. Toisaalta luulen, että työympäristöllä ja erityisesti aempaattisella siakaskunnalla on tässä tapauksessa hyvin positiiivinen vaikutus työviihtyvyyteeni ja motivaatiooni.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kello lähestyy sulkemisaikaa ja kuntosalikansa valuu mallas- tai siis maltodekstriinipirtelöille.

Sulkemishetkellä salissa rehkii vielä viimeinen ihastus, upeasti ruskettunut ruskeaverikkö. Jostain kumman syystä tämä ilmestys on päässyt livahtamaan valvovien silmieni ohi. Muulla en pysty selittämään sitä, ettei muistini sopukoista löydy näköhavaintoa näinkin laadukkaasti kehittyneestä naaraasta. Naaras kehittää itseään edelleen ylätaljalla, joka korostaa upeasti hänen uumansa kaarta ja topin alta näkyviä naisellisen sopivia hartialihaksia.

Kävellen naaraan luokse rennon ryhdikkäästi kissamaisin urheilijan askelin. Ruskeaverikkö ei ole huomaavinaan minua vaan keskittyy palautumaan seuraavaa sarjaa varten. Todellisuudessa tiedän hänen tarkkailevan minua ja upeaa kroppaani salia kiertävän peiliriviston kautta.

”Moi, onko sulla vielä monta sarjaa jäljellä?” kysäisen ilmestykseltä seksikkäimmällä äänelläni. Ilmestys pomppaa penkiltä kuin sähköiskun saaneena.

”Luoja mä säikähdin! En huomannut sua ollenkaan!” Neitokainen huohottaa seksikkäänä, mikäli säikähdys ei olisi romuttanut haavekuviani vetovoimastani olisin olettanut olevani huohotuksen syy.

”Oh, sorry, ei ollu tarkotus säikyttää. Ajattelin vaan kysästä, että oliko sulla vielä paljon ohjelmaa jäljellä, mun pitäisi panna paikat kiinni”, valitsen sanani huolella katsoen ruskeaverikköä mukaviattomasti silmiin. Yrittänyttä ei laiteta.

Naaraan silmät välähtävät lupaavasti, sanavalintaani arvostavasti.

”Voi hitsi, olis mulla vielä tässä yks sarja ja sitten vähän penkkiä!” ihastus toteaa tekopettyneenä tietäen hyvin, etten voi häneltä treenimahdollisuutta kieltää.

”No mitäs me nyt oikein tehdäään? Mun pitäis ihan oikeasti laittaa tämä paikka kiinni ja rientää seuraavaan paikkaan!” heitän neuvotteluvalttini pöydälle.

”Ai jaa, eiks tosta vois vähän joustaa? Ei kai sulla mikään kiire ole!” ruskeaverikkö käyttää omansa antamalla äänensävynsä paljastaa viimeisen lauseen piilomerkityksen.

”No joo, kaipa tässä voi sen verran joustaa, mutta ihan vakuutusten ja turvasääntöjen takia mun pitää sitten vahtia sua koko ajan, ettei käy mitään vahinkoja!” Just joo, haluan vain kuolata tuon upean vartalon perään. Minkäs mies itselleen mahtaa.

Ilmestys naurahtaa tietäväisenä ja tarttuu taljan tankoon. Olen nielaista kieleni huomatessani ruskeaverikön varsin kehittyneet ja topin mukavasti korostamat hengityselimet. Seison neitokaisen sivulla ihaillen noiden kehittyneiden lihasten työskentelyä kauniisti ruskettuneen ihon alla.

”Miltä se näytti?” ruskeaverikön kysymys herättää minut transsista. Ilmeeni on ilmeiseti paljonpuhuva, sillä kaunokainen tarkentaa tietäväisesti hymyillen: ”Niin siis tuo tekniikka, oliko ne liikeradat kohdallaan?” Onnistun nyökkäämään ja ähkäisemään hyväksyvästi. Ruskeaverikön hymyssä ei ole tippaakaan paheksuntaa. Pikemminkin päin vastoi. Noustessaan ylätaljan penkiltä hän venyttelee tavalla, joka aiheuttaa tilanteeseen sopimattomia, tai tarkemmin ajatellen täsmälleen sopivia reaktioita housunpuntissani. Reaktioita tehostaa ruskettuneen pyykkilautavatsan keskellä navassa pilkahtava hopea ja housunkauluksen alta vilkahtava aavistus tatuoinnista.

Ihailen edessäni penkkiä kohti eteneviä tiukaksi trimmattuja pakaroita muodostaen samalla parantumattomana esteetikkon mielessäni toinen toistaan ihastuttavia kuvia tuosta jumalaisesta vartalosta erilaisissa jumalattomissa käyttötarkoituksissa. Mielikuvitukseni laukaa villinä käyttäen häpeilemättä hyväkseen tuota unenomaista ilmestystä sekä kuntosalin laitteiden tarjoamia moninaisia mahdollisuuksia.

Olen haaveissani törmätä penkin eteen pysähtyvään ruskeaverikköön.

”Oikeastaan voisin tehdä vähän maksimia, kun kerran olet siinä. Eipä tässä yleensä kehtaa ketään pyytää varmistamaan, mutta sinullehan se kuuluu vähän niinkuin viran puolesta”, ruskeaverikkö hymyilee katsellen minua kiihottavan kauniilla ruskeilla silmillään.

”Joo, käyhän se”, saan ähkäistyä vastaukseni. Ihmettelen suuresti mielentilaani, normaalisti uin tällaisessa tilanteessa kuin kala vedessä. Olenko menettämässä tatsini?

Ruskeaverikkö asettuu penkille selälleen. Ihailen häpeilemättä tuota upeaa kehoa, josta aivan kaikkea krediittiä ei voi antaa luojallemme, oman osansa saa paitsi tyttö itse ahkerasta kuntoilusta ilmeisesti myös plastiikkakirurgi, ainakin täydellisen puolipallon muotoisista rinnoista päätellen.

Ihastus lämmittelee hetkisen pelkälä tangolla ja pyytää minua sitten lastaamaan tankoon painoja. Palkintoa odottavan koiran tavoin täytän emäntäni kaikki toiveet ihaillen samalla neitokaisen iholle noussutta hienonhienoa hikeä. Ah kuinka rakastankaan hieman kosteaa hyvin ruskettunutta hipiää.

”Jos sä viitsit nyt varmistaa”, kuuluu kauan odotettu pyyntö. Tankoon kasatut painot ovat naiselle varsin kunnioitettavat, mutta se ei ole se suuroin ihailunaiheeni tällä taianomaisella hetkellä. Siirryn penkin päähän seisomaan, aivan tytön pään viereen, tai oikeastaan yläpuolelle. Asetelma saa mielikuvitukseni laukkaamaan jälleen kerran. Ja mielikuvitukseni saa kymmentuumaisen boani heräämään, reaktio, jonka ruskeaverikkö tasan varmasti tiesi ainakin päätellen hänen vähemmän viattomasti harhailevasta katseestaan.

”Tässähän on vaikea keskittyä”, tyttö toteaa aavistuksen paksulla äänellä, mutta tarttuu kuitenkin tankoon. Jostain hän lienee saanut lisäenergiaa, sillä toistot sujuvat kuin tanssi ja ehdin jo pelätä, ettei apuani tarvita lainkaan. Mutta pääsen kuin pääsenkin esittämään ritaria kiiltävässä haarniskassa ja pelastamaan prinsessan tangon alta. Prinsessa nousee penkille istumaan palautellakseen toistoa varten.

”Hyvinhän se meni!” yritän heittää keventävää läppää. En oikein tiedä, kuinka ottaa puheeksi sen ymmärrettävän seikan, että minua panettaa aivan mahdottomasti eikä hän ole asiaintilaan aivan syytön ja siten ihan oikeudenmukaisuuden nimissäkin velvollinen helpottamaan oloani.

En ehdi ottaa asiaa puheeksi, kun tyttö jo ryhtyy valmistautumaan seuraavaan sarjaan. Pyytääpä peräti minua lisäämään painoja. Asettuu penkille selälleen ja pyytää minut asemiin silmäillen edelleen kasvanutta varustustani, jota en erityisemmin yritä peitellä.

Tyttö tarttuu tankoon, muttei yllätyksekseni ryhdykään painimaan painojen parissa vaan toteaa rauhallisesti: ”Eiköhän tämä harjoitusmuoto jo riitä, aika siirtyä aerobiseen harjoitteluun!” irrottaen samalla otteensa tangosta ja vetäen sopivasti ulottuvilla olevat housuni puoleen kinttuun. Housujen alta paljastuvat erittäin lupaavasti pullottavat alushousuni, jotka ruskeaverikkö vetää myös alas huuliaan nuoleskellen.

”Arvasin, tämä pullotti niin mukavan näköisesti!” ihastus huudahtaa nähdessään punaiseksi turvonneen yksisilmäisen boani. Narttu tarttuu määrätietoisesti pyöreinä roikkuviin palleihini ja vetää minua alaspäin niin, että joudun, vaikka ei siinä mitään joutumista ole, pikemminkin saamista, koukistaman jalkojani kunnes hän saa ahmaistua terskani suuhunsa. Minun suustani pääsee ähkäisy, kun tunnen ruskeaverikön suun lämpimän kosteuden, kielestä ja kielilävistyksestä nyt puhumattakaan. Minua ei tarvitse sen ihmeemmin motivoida tekemään staattista jalkalihasharjoitelua hieman syvemmän kyykyn muodossa kun ruskeaverikkö imee lihatikkariani puristellen toisella kädellään pakaroitani ja hyväillen toisella painavia ja turvonneita kiveksiäni.

Kyykistyn hieman enemmän ja otan tukea tangosta kumartuen allani selällään makaavan upean ilmestyksen ylle. Katson kuinka kaluni uppoaa noiden kauniiden huulten väliin ja alan varovasti liikutella lantiotani. Kun ilmestys ei tunnu laittavan liikettä pahakseen alan määrätietoisesti naida narttua suuhun. Oman irstaan säväyksen näylle antaa ihastuksen suupielestä valuva hienoinne kuolanoro. Ei ole kovin helppoa keksiä mitään, mikä voittaa kunnon kostean suuhunnainnin, ainakaan näin miehisestä näkökulmasta.

Hetken kuluttua ruskeaverikkö työntää minut pois päältään.

”Et kai sä luullut, että saat tuon ihan ilman velvoitteita vastapalveluksiin?” No en todellakaan luullut. Sattumalta kun rakastan niitä vastapalveluksia melkein yhtä paljon.

Ruskeaverikkö nousee penkiltä varsin itsetietoisena irroittamatta katsettaan komeana ja paksuna seisovasta kymmentuumaisesta.

”Tuo on kyllä aika upea! Taitaa olla paras, mitä minä olen tällä salilla nähnyt!” Ihmettelen hetkisen että onkos tämä nyt soveliasta salikäytöstä mutta hautaan epäilykseni ruskeaverikön viedessä peukalonsa lupaavannäköisesti housunkauluksensa alle.

Kaunokainen ryhtyy kuorimaan housuja yltään sen verran varman oloisesti, että vakuutun hänen tehneen samaa aiemminkin ja ilmeisesti yleisön edessä. Ilmestys nimittäin mitä ilmeisimmin nauttii kehollaan vaeltavasta katseestani.

Tiukkojen treenihousujen alta löytyy pienenpienet stringit ja kaunis ruusutatuointi, joka jää vielä osittain stringien peittoon. Kaunotar kääntää minulle selkänsä ja venyttelee seksikkäästi ennen kuin kumartuu jalat suorana riisumaan stringejään. Pikkareiden alta paljastuvat mitä upeimmat häpyhuulet, pienet häpyhuulet pursuavat suorastaan irstaasi suurten välistä ja koko kauneutta ympäröivät täydelliset pakarat viimeistelevät esteettisen kokemuksen.

Kaunotar kääntyy ja paljastaa paljaan häpynsä. Karvat kieltämättä estäisivät tuota upeaa tatuointia pääsemästä oikeuksiinsa. Huokaan tuon ilmestyksen edessä.

”Äläpä siinä huokaile, aika ryhtyä aterialle”, kaunotar toteaa ja asettuu reisilähentäjään odottamaan. Laite on kuin suunniteltu cunnilingusta varten. Ilman eri kehoitusta asetun kutsuvasti levitettyjen reisien väliin polvilleni ja ihalien nenäni edessä kuin tarjottimella lepäävää, avonaista ja tuimasti naiselle tuoksuvaa pehmeän karvatonta häpyä.

Puhallan ulkonäöstä päätellen kovin kuumaksi käynyttä herkkua ja saan palkkioksi hienoisen ähkäisyn. Nuuhkaisen tuota jumalaista tuoksua ennen kun käyn varsinaiseen asiaan. Lipaisen hieman raollaan olevia huulia, ihastun jälleen kerran tuosta sanoin kuvaamattomasta pehmeydestä ja makeasta suolaisuudesta. Annan kieleni leikitellä noilla jumalan miehen kiusaksi tai iloksi, miten asian haluaa nähdä, luomilla salaisilla huulilla. Ruskeaverikkö työntelee ruusuaan suutani vasten, enkä todellakaan laita pahakseni. Annan kieleni upota syvälle tuohon nautinnon pesään, nautin rehellisen, häpeilemättömän kiiman mausta.

Ruskeaverikkö tarttuu määrätietoisesti hiuksistani ja ohjaa kieleni omalleen, sille alemmalle. Piiskaan nautintonappulaa armotta sen hetken kun narttu sallii. Vaativien käsien ohjaamana siirryn nautinnon lähteen ohitse välilihalle ja vielä syntisempiin maisemiin. En pistä sitäkään pahakseni, tarjoan ruusunnupulle parastani, voitelua, ja päätän samalla, että sille voitelulle tulee vielä käyttöä.

Hetken kuluttua ruskeaverikkö katsoo, että on aika laittaa laiskana lepäillyt boani tositoimiin. Hän nousee ylös reisilähentäjältä ja taluttaa minut vinopenkin luokse. Säädettyään istuinosan sopivalle korkeudelle neitokainen vetää minut viereeni ja antaa kyrvälleni viimeisen voitelun. Hetken imemisen jälkeen hän työntää minut jalkojensa väliin ja nostaa kätensä korkealle päänsä yläpuolelle. Huokaisen kuuluvasti, kun treenauksen täydellisiksi hiomat rinnat pääsevät oikeuksiinsa. Käyn polvilleni elämää suurempien reisien väliin ja suuntaan terskani suoraan valmiiksi voidellulle paljaalle pimpille vain upottaakseni sen yhdellä pitkällä rauhallisella työnnöllä juurta myöten tuohon elämän luolaan. Naaraani antaa ilman tyhjetä keuhkoistaan työntöni tahdissa. Alan liikkua tuossa liukkaassa, mutta sitäkin istuvammassa tupessa edes takaisin.

Vien käteni noille jumalaisille puolipalloille etsien reilunkokoisen rusinan näköiset nännit etusormieni ja peukaloideni väliin. Ihastus inahtaa hyväksyvästi, kun alan pyöritellä nännejä naimisen tahdissa. Vetelen kunnon työntöjä vetäen kymmentuumaiseni kokonaan ulos ja upottaen sen heti uudestaan tuon jumalaisen vitun uumeniin.

Nautiskelen naimisesta aikani, mutta sitten tekee likainen mielikuvitukseni tepposet. Vetäydyn aavistuksen vastentahtoisesti tuosta nautinnon tyyssijasta ja tartun narttua tiukalla otteella ranteesta taluttaen hänet seuraavalle laitteelle, päinmakuulla tehtävälle reisikoukistajalle. Asettelen naisen vastaanottavaan asentoon ja kuin ajatuksiani lukien hän levittää pakaroitaan kaksin käsin paljastaen tuon herkullisen ryppyreikänsä.

Kapuan nartun niskaan ja ohjaan hirviöni pään hieman avautuneena odottavalle ryppyreiälle. Alan määrätietoisesti puskea kymmentuumaistani sulkijalihasta vasten. Kaunotar nostaa takapuoltaan köyristäen samalla selkäänsä niin, että treenatut selkälihakset pääsevät oikeuksiinsa. Ähkäisen osin upean visuaalisen ärsykkeen, osin juuri sivuuttamani sulkijalihaksen tiukkuuden vuoksi. Brunette ähkäisee myös, melko äänekkäästi. Ähkimisen syy selviää nopeasti, kun alan liikkua ruskettuneiden pakaroiden välissä, voitelua on saatava lisää.

Kaunottaren kehoituksesta kipaisen tiskiltä pullollisen hierontaöljyä. Paholainen sisälläni saa vallan ja riistän brunetelta hänen suuremmin vastustelematta loputkin vaatteet yltä. Alan levittää tuolle jumalaiselle keholle rusketusta kauniisti korostavaa öljyä. Brunette pyörähtelee ympäri saadakseen tasaisen kerroksen joka puolelle. Astun askeleen taaksepäin ihaillakseni kätteni työn jälkeä. Mikäli mahdollista, brunette näyttää vielä dekadia entistä paremmalta. Olen laueta pelkästä näystä runkkaillessani öljyä myös kymmentuumaiselleni.

Mutta hupi ei vielä ole ohi, käsken kaunotarta pyllistämään ja kaadan öljyä reippaanlaisesti noiden pakaramaisten kiiltävien puolipallojen väliin. Auttelen öljyä sormillani, ensin yhdellä ja sitten kahdella syvälle kaunottaren suoleen, kaunotar ei pane invaasiotani pahakseen vaan toistaa aiemman maneerinsa köyristäen selkäänsä.

Kun arvellen voitelun olevan riittävän perusteellinen, haen tiskiltä vielä nahkaremmit nartun ranteisiin ja laitan hänet istumaan kulmasoudun satulamaiseen penkkiin. Nartun jalat ohjaan sopivan levälleen, kädet taljan tangoille ja remmit kiinni. Kun kaunotar on aseteltu käytön kannalta sopivimpaan asentoon käsken hänen vielä työntää takapuoltaan paremmin esille ja köyristää sen upean, öljystä kiiltelevän, lihaksikkaan selkänsä.

Asetun ilmestyksen taakse ja sovittelen jälleen kerran terskaani pakaroiden välistä pilkottavalle öljytylle anukselle. Kuten osasin odottaa, kyrpäni uppoaa vaivattomasti tuohon sametinpehmeään lemmenluolaan. Alan liikkua nartun pakoputkessa liikettäni pikku hiljaa laajentaen, pysähtyen välillä hetkeksi juurta myöten naisen sisälle, vetäytyen välillä vaimean lopsahduksen säestämänä kokonaan ulos tuosta niin tiukasta, mutta öljyn ansiosta liukkaasta aukosta.

Hetken kuluttua tunnen hetkeni lähestyvän ja tartun brunettea tiukalla otteella ponihännästä. Jatkan kohti kliimaksiani survoen kyrpääni nartun sisälle voimieni takaa. Narttu työntää vastaan sen minkä pystyy ja laukeaa huutaen ja kouristellen vain hetkeä ennen kuin puran oman siemeneni karjahtaen hänen anukseensa. Vetelen vielä viimeiset nautinnolliset työnnöt ennen kuin vetäydyn aavistuksen surumielisenä tuosta nautinnon pesästä.

Brunette irrottelee itsensä taljasta ja katsoo minua silmiin.

”Sultahan irtosi melkeen yhtä hyvät kuin siltä vakkarilta!”

Tätäkö se kaverini tarkoitti, kun sivulauseessa mainitsi, että saattaisin joutua asiakkaita auttamaankin.

Se ainakin on varmaa, että kuntosalilla vieraileminen ei koskaan tule olemaan entisellään.